Lauantai, migreenipäivä. Se on jännä, että kun nukkuu univelat pois niin rangaistukseksi siitä saa päänsäryn. Onneksi on migreenilääke. Näitä särkyjä alkaa nyt olla, koska työtahti on liian kova.

En malta päästää ”työjutuista” irti lauantainakaan.

Lääke onneksi auttaa pian. Illasta loikoilua ja herkuttelua. Migreenin ja postdromen takia missaan Valon kaupungin tänäkin vuonna. Mutta eipä toisaalta ole mitään intressejä lähteä tuonne ihmispaljouteen. Parempi näin. Lotta ja Manu käyvät katsomassa taideteokset. Mukavaa, että lapset viihtyvät. Ei vanhempia enää näköjään tarvita mihinkään. Paitsi syliin ja turvaan tietenkin, sille ei ole olemassa eräpäivää.

Ei mitään järkevää asiaa taaskaan, mutta silti päivittäisestä kirjoittamisrutiinista pidetään kiinni. Ei se mitään. Ei aina lähde.