Olen niin väsynyt. Kaikkeen. En jaksaisi koko ajan murehtia. Toivoisin jotain helpotusta. Tuntuu, ettei voimat ja optimismi riitä. En taaskaan voi paljastaa tarkemmin mistä on kyse, mutta ehkä avaan asiaa sitten elämänkerrassani. Taloushuolia, stressiä ja henkistä kipua.

Tiedän, että saan aikaan paljon ja osaan mitä vain. Mutta mielen tasapaino horjuu, kun tuntuu, että mikään ei vain riitä. Aikaa ja energiaa ei ole tarpeeksi.

Koitan repiä huumoria ja valoa sieltä missä sitä näen, sillä tiedän, että edessä on pitkä, pimeä, kylmä ja vaikea talvi. Kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti.