Pitäisi mukamas jotain järkevää osata taas kirjoittaa tänne.

Nukun katkonaisia öitä. Syön huonosti. Teen liikaa töitä. Väsyttää. Stressaa ja ahdistaa.

Näyttää siltä, että arki tuli takaisin… rytinällä.

Produktiivinen työpäivä, takeawayta matkan varrelta. Mukavaa, että tyttäreni halusi tulla mukaan hakemaan pizzat. Ehdimme juuri ja juuri sadetta karkuun.

Tänään olen jostain syystä onnellinen.

Herään viideltä, kuudelta, seitsemältä, kahdeksalta ja yhdeksältä. Jostain syystä aivot ja alitajunta eivät ota ymmärtääkseen, että kyllä se herätys toimii. Pitkän loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä on aina vähän hakemista.

Silti yllättävän tehokasta. Life changelogissa on 12 suoritettua kohtaa.

iPhonelle ja Macille vaihtui Mimestreamista Edison Mail. Ilmaisversio on riittävä, en tarvitse älytoimintoja. Tykkään yhdistetystä inboxista ja Focus-laatikosta, joka toimii Sparkia ja Mimestreamia paremmin. Erityisen iloinen olen uutiskirjeiden perumistoiminnosta, joka harvoin sovelluksissa onnistuu. Linuxilla sähköposteihin ainoa toimiva ratkaisu on Vivaldi.

Kesäloma on kahden tunnin päästä virallisesti ohi. Jonnekin se aika taas hurahti.

Jotenkin on vain otettava kaikki tämä vastaan kiitollisuudella, sillä viime kesä oli kaikin puolin kammottava. Silloin ei voinut elää päivääkään ilman ahdistusta, pelkoa, paniikkia ja epävarmuutta. Kaiken sen synkkyyden keskellä juoksin kuitenkin maratonin, joka vähän tasapainotti hyvän ja pahan vaakaa.

Tänään on kautta linjan hyvä fiilis. Kahvihetkellä diippejä, lenkillä vieläkin hieman kuuma, mutta ei enää tukalan kuuma.

Syksy tulee. Työt alkaa. Mieli virkistyy. Ei yhtään haittaa, että alkaa arki, vaikka sopivasti jännittää tulevat koitokset.

Tyytyväinen saa olla, että loma meni näinkin kivasti.

Ensi viikko on aikataulutettu. Olen valmis.

Huonot unet alla. En saa oikein nukuttua eilisten ongelmien vuoksi. Rebootti on korjannut osan ongelmista itsestään. Verkko-ongelmien syynä oli jumiin jäänyt Kokoro-FastAPI Dockerin systemd-skripti. Steam joko päivitti itsensä ja korjaantui itsestään, ei mitään hajua miksi se taas toimii. Joskus tekniikka on tällaista.

En oikein tiedä mitä teen tänään, mutta se on hyvä asia. En halua säätää koko päivän Linuxia, kuten eilen. Niin kivaa kuin se onkin, välillä kaipaa jotain muutakin.

Pohdin jo jonkin verran ensi viikkoa. Yritän olla menemättä yksityiskohtiin, sillä kaikki tapahtuu kyllä ajallaan. Työrytmini hieman mietityttää. Keväällä pääsin hyvin vauhtiin ”hard stopin” kanssa, eli rutiinina joka arkipäivä lopettaa 8 tunnin työpäivän jälkeen. Työaikani on 10-18 ja jos jatkan pitkälle iltaan, menee helposti iltayhdeksään. Siitä ei sitten kovin nopeasti laskeudu levollisten yöunten pariin, kun aivot raksuttaa aamuyöhön saakka…

Etuna ”rajattomassa yrittäjän työajassa” on se, että saa todella paljon aikaan. Tavallaan kaipaan sitä, että joka päivä on edistänyt jäätävän tehtävävuorellisen asioita, erityisesti silloin kun jokainen tehtävä on tärkeä. Tavallaan mietin, että pitäisikö kääntää tekeminen takaisin ”rajattomaan”. Miinuspuolena ovatkin sitten oma jaksaminen ja perheen parissa oleminen. Mitä enemmän olen töissä, sitä vähemmän aikaani liikenee muille – tai omaan lepoon. Se kombo on koettu vähän turhan monta kertaa.

Toisaalta, jonkinlainen hybridi voisi toimia. Voisin päättää, että tällä viikolla teen pitkän päivän keskiviikkona ja torstaina ja lyhyemmän perjantaina. Ehkä jotain tällaista?

No, ensi viikko on ensi viikolla. Nautitaan nyt vielä pari päivää. Sitten juostaan.

Ulkona sataa ja myrskyää, vihdoin.