Tiistai, elon päivä järjestyksessään 13447. Päivässä on puolensa. Kaksiteräinen miekka. Iltaa kohden tunnelmat ajautuvat melko ankeiksi, mutta päätän jättää omat huoleni hetkeksi sivuun ja keskittyä pojan syntymäpäivään.

Kiireisen arjen vuoksi ehdotimme pojalle aikaisemmin shoppailua, mutta Manu kertoi kaipaavansa yllätysjuhlia. Sellaiset hän halusi, joten sellaiset hänelle myös suodaan. Lahjoiksi paljon herkkuja, legoja ja robuxia. Ovat kuulemma mieluiset. Illan päälle pelaamme pitkästä aikaa Raymania pleikalla. Naurusta ei malta tulla loppua.

On aina yhtä hämmentävää huomata ajan kulku: miten pienestä vauvasta on näin nopeasti kasvanut omaa polkuaan kulkeva nuori mies. Silti poikani haluaa olla vielä pieni, tykkää sylistä ja haleista. Olen siitä iloinen. Isomman ihmisen murheiden ei tarvitse alkaa vielä.

On ehkä liikaa vaadittu, että jokainen päivä olisi pelkkää valoa. Tänään jostain syystä päivää varjostavat monet huolet ja murheet, mutta asiat kyllä ratkeavat tavalla tai toisella.