Lotta soittaa pianoa. Tykkään kuunnella tyttäreni soittamista. Hän osaa Joe Hisaishia, Queenia ja vaikka mitä. Niin taitava. En muista milloin itse viimeksi soitin klassista pianoani, vähän jäänyt tämä rutiini. Pitää petrata jossain vaiheessa.

Kaiken työkiireen keskellä tänään tuntuu hyvältä. Jostain syystä on positiivisempi ja optimistisempi fiilis. Ihan joka päivä tällaista oloa ei minulle suoda.

Ehkä tämä tosiaan tästä. Haluan uskoa, että kaikesta selviää. Hyviä asioita tapahtuu. Ei tämä aina niin kamalaa voi olla, eihän?