Sunnuntaikahvilla pohdin, miten pitkälle teknologian kehitys on mennyt elinaikanani. Joskus minä olin se nuori poika, joka vain haaveili tällaisesta.

Steven Spielberg sanoi muistaakseni aikoinaan, että kaikki mitä ihminen keksii, tulee tavalla tai toisella tapahtumaan. Kyllä olisivat aikalaiset ihmeissään sata vuotta sitten tästä kaikesta mitä nyt on. Jokaisen taskussa on koko maailman informaatio. Voin metsälenkillä ollessani sanoa ääneen, että lisää kappale suosikkeihini ja soita samanlaisia biisejä, sitten kuulokkeista alkaa soimaan lisää lempimusiikkiani – kaikki langattomasti.

Kotiin tullessani älyvalot menevät päälle ilta-asetukselle. Tekoäly kertoo päivän uusimmat trendit. Uutissovellus näyttää juuri niitä uutisia, joita haluan lukea, kuten Nvidian pärjäilyt, koska omistan NVDA:n osakkeita… Ja niin edelleen.

Kaikki kehitys ei kuitenkaan ole hyvästä. Jos samat rahat ja effortit olisi laitettu vaikka tautien tutkimuksiin ja lääketieteeseen, meillä ei ehkä olisi enää kansantauteja, kuten syöpää. Mutta ihminen on ahne, valtaa tavoitteleva torakka. Osa minusta inhoaa tätä lajia.