Eilisen siivittämä tie jatkuu. Töitä 12h putkeen, sitten kotiin hengähtämään. Ei jaksa miettiä sapuskaa, joten pikaruokaa naamaan. Surkeaksi mennyt. Nyt grindataan.

En usko, että elämää voi oikeasti elää täydellisesti. Ei ihmisen aivokapasiteetti kykene tekemään elämästä joka päivä sataprosenttisen mieluista. Elämä on epätäydellisyyttä, asioiden valmistelemista, asioiden valmistumisen odottelua, pettymistä, kamppailua, aaltoliikettä. Elämä on mutkia ja vastoinkäymisiä, harmautta ja aurinkoa. Se on sitä kaikkea. Elämää ei voi optimoida täydelliseksi, vaikka kuinka haluaisi.

Tällaisina päivinä en ehdi edes miettiä mitä elämältä haluan. Kun töitä ja webiä tekee ison maailman meiningillä heräämisestä iltapala-aikaan, kaikki muu menee ohi.

Mitä elämältä haluan? Ehkä sitä, että kaiken tämän työn jälkeen olisi vielä jotain mistä nauttia. Ettei se olisi aina tätä. Tiedän, ettei ole. Ehkä minäkin pääsen vielä jonain päivänä palmupuun alle. Jäisi tuohta vähän sukanvarteenkin. Ehkä jonain päivänä.