Päivä alkaa hyvin, mutta iltaa kohden iskee melko voimakas ahdistus. Yhtään ei helpota elokuvavalinta Kenneth Chamberlainin elämän ehtoopuolesta tai kirjavalinta aiheesta Holokausti. Osaan selvästi tämän homman.

Meinaan unohtaa koko lokikirjan. Nukkumaanmennessä ei ole hyvä fiilis. Tuntuu, että kaikki ympärilläni ovat käytökseeni pettyneitä, vaikka olen vain yrittänyt käpertyä omaan rauhaani. En aina jaksa olla odotusten vastainen.

Silmäni eivät pysy auki.