Kaaos jatkuu. Väsyttää. Aamun terapiassa thanatophobiasta, traumoista, perfektionismista, uupumusriskistä. Kevät ei tunnu nyt yhtään piristävän ja päivät ovat yhtä selviytymistä. Selvästi liikaa asioita. Haluan pysähtyä. Täytyy pysähtyä. Mikään määrä kahvia ei riitä. Mikään määrä unta ei riitä. Tuntuu, että en jaksa. Mutta on pakko jaksaa.

Perjantailta odotan vain, että pääsen vapaalle. Saunaan. Laiskottelemaan. Tuntuu väärältä tuntea näin, koska rakastan työtäni.

En tiedä miksi tämä löytämäni taideteos resonoi juuri nyt.