Lunta sataa vaakatasossa, mutta päätän silti juosta kymmenen kilometrin matkan. Jostain syystä viikonlopun lenkkien jälkeen alkaa särkemään päätä, niin myös tällä kertaa. Unohdan taas nesteytyksen. Päänsärky ei hellitä koko päivänä, mutta ei onneksi pahene.

Kolme Overwatch-peliä, elokuva, pötköttelyä. On mukavaa olla tekemättä mitään.

Homo deus luettu, seuraavana Aivoblues. Hyviä, juuri minulle sopivia kirjoja. Onneksi on kirjat.

En tiedä. Elämä on hyvää nyt, mutta melko usein ahdistaa. Joskus se lamaannuttaa, mutta onneksi se on usein eteenpäin vievä voima. Tiedän mitä haluan elämältä, vaikka en kaikkeen voikaan vaikuttaa.

Tykkään Nietzschestä, Freudista, Senegasta ja Epicurusista, vaikka heidän oppinsa ovat usein ristiriidassa keskenään. On kiehtovaa oppia lisää merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä. Onko tässä mitään järkeä? Tuskin.

Taidan pian mennä maate. Tuleehan se kello jo yksitoista. Loppuu nämä jorinat. Nyt vasta päätä särkeekin… Memento mori.