Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Melko hassua, mutta samalla mukavaa. Viikkoihin tai jopa kuukausiin ei kukaan ota yhteyttä, sitten yhtenä aurinkoisena päivänä jokainen tuttu ja kaveri tulee kylään. Nukuin yöni jotakuinkin pätkissä ja olin pukeissa vasta kahden aikaan päivällä. Lähdimme Veeran kanssa ulos asioille kolmen maissa ja siinä vaiheessa Gerry tuli jo vastaan. Vauva ei ensimmäistä kertaa tykännyt olla ulkona, joten menin kotiin odottelemaan kun vaimo käy Elsin kasnsa kaupassa. Vauvan nälällä ja melko haisevalla paketilla taisi olla jotain vaikutusta ulkona olemisen mukavuuteen.
Ehdin olla vauvan kanssa vain tovin kotona kun Q-tio ja elaie painoivat ovikelloa. Pian tulivat kaupasta vaimo ja Gerry. Hetken päästä tuli tekstiviesti Niffulta ja Schimiltä että voisivatko piipahtaa – ja pian hekin olivat täällä. Alkoi tupa olla täynnä ja kaikilla riitti höpötettävää. Vauva oli koko vierailujen ajan todella rauhallinen, vaikka oli selvästi huomion keskipisteenä. Viihtyi jokaisen sylissä ja jopa nukkui Katjan sylissä tovin.
Huoneessa puhuttiin kahdella kielellä ja Q-tiokin sai (ilmeisesti) ensimmäisiä kokemuksia kuuron kanssa kommunikoinnissa. Hyvin meni kommunikointi kaikkien kanssa siihen nähden että ihmisiä oli paljon, joista puolet viittoi ja puolet puhui ja molempia. Ja pikkuinen katseli suurilla silmillään.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
