Kevyttä asiaa painosta

Olen käynyt lenkillä melkein joka päivä. Lenkkeilen, vaikka olen säälittävän laiha. Ruipelo. Olen aina ollut ruumiinrakenteeltani hoikka. Koskaan ei ole tarvinnut laihduttaa. Lihotus käsitteenä on vieras. Enkä tiedä haluanko lihoa. En ole potenut anemiaa enkä mitään, mutta käytän varmaan enemmän energiaa mitä saan. Syön monipuolisesti ja ihan terveellisestikin, mutta aika niukasti. Joskus olen vähän puutostautinen, mutta en kuitenkaan aneeminen. Saattaa pyörryttää tai särkeä päätä ja sen semmoista. Ja verensokeriarvot heittelee. En minä tiedä. Tykkään rullaluistella sauvojen kanssa ja ottaa hikeä pintaan. Samalla ylläpidän peruskuntoa. Joskus pelkään vain että se laihduttaa minut vielä olemattomiin.

Yleisesti ottaen naiset eivät kerro julkisesti painoaan, vaikka eivät häpeäisi sitä, mutta minä olenkin miespuolinen ja kerron painoni koko maailmalle. Viimeksi kun kävin vaa-alla suihkun jälkeen, painoin noin 57 kg. Olen 176 cm pitkä. Painoindeksin mukaan olen alipainoinen. Ollut jo pitkään. Kummallista on, että olen oikea herkkusuu. Syön karkkia ja juon limsaa ja makeaa päivittäin, enkä ole koskaan painanut kuuttakymmentä kiloa. Kaksi vuotta nuorempi pikkuveljeni saa minut kohta kiinni. Pitäisi alkaa bodaamaan ja kehittämään lihaksia, käsivarret kun ovat nolon köykäiset. Painonnosto on vain raskasta puuhaa tällaiselle laiskurille. Sitäpaitsi kuntosalilla käynti maksaa ja vie aikaa ja pitkällä tähtäimellä lihasten ylläpitäminen on melko vaikeaa. Mihin tarvitsen lihaksia jos en aio tehdä tulevaisuudessa niin fyysistä työtä?

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää