IctPro-koulutusohjelma jakaa mielipiteitä

Hehkutin saaneeni töitä 7. joulukuuta 2010 lähetetyssä Twitter-tilapäivityksessä. Tykkään sanoa saaneeni töitä, käyväni töissä, tekeväni töitä, vaikka todellisuudessa olen työvoimapoliittisessa koulutuksessa ainakin kesään asti. Kyse on Saranen Consulting -nimisen rekrytointifirman järjestämästä työllistävästä koulutusohjelmasta web-koodarin hommiin.

Marraskuussa Vierityspalkin kautta löytämäni Sarasen IctPro-koulutusohjelma on herättänyt paljon keskustelua Suomi24:ssä. Olin ihan yllättynyt siitä miten paljon negatiivista palautetta koulutusohjelma on saanut, kun omalla kohdallani kaikki on mennyt tähän asti paremmin kuin hyvin. Suomi24:stä löytyy kaikenlaisia trolleja, mutta usein siellä on ihan asiallistakin keskustelua. Tästä aiheesta ollaan käyty nimenomaan tuota jälkimmäistä, eli asiallisempaa keskustelua.

Kuva: laverrue

Nimimerkillä osallistunut kommentoi:

On mahdollista että et saa mitään työsopimusta. Mutta jos nautit siitä että ”kehität itseäsi”, ja saat tyydytystä ”lisäpisteitä” CeeVeessäsi, niin hae ihmeessä. Saranen saa susta tonnin kuussa sopimustyöpaikalta ja mukamas ettii sulle työpaikan jos ei työsopimusta tipu kurssin lopussa.

Mitään juridisia velvoitteita ei ole työllistymiseesi.

Toki tässä uhkapelissä on onnistumisiakin, mutta paljon vetkuttelua, jännitystä, epävarmuutta ja kosolti pahaa mieltä. Ikäviä tunteita epävarmasta jatkosta,pelko työllistymisestä vai meneekö työpanoksesi vain hyväntekeväisyyteen….

Pelaa tätä peliä jos haluat, ei ole väliä skippaatko, sillä sinun lisäksesi on muitakin hakijoita…

Tästä ”hyväntekeväisyydestä” tulee mieleen edellinen työkokemukseni. Olin yhteensä noin vuoden työharjoittelussa, eikä sieltä irronnut paikkaa kahdesta aktiivisesta yrityksestä huolimatta. Työpanokseni oli suuri, ja olin mielestäni erittäin onnistunut harjoittelijana. Pientä toivetta palkkaamisestakin elätettiin. Osaamista, kehityskykyä ja intoa riitti minulla vaikka loputtomiin.

Pidempään lafkassa töissä oltuani tajusin kuitenkin firman sisällä vallitsevan mentaliteetin. Harjoittelijaruletti pyöri pitkin vuotta ja numerot paperilla määräsivät palkallisten työntekijöiden tulevaisuutta. Lopulta vielä harjoittelussa ollessani töihin palkattiin toinen harjoittelija käsittääkseni melko nappikaupalla ja palkkatuella. Perustelut työllistymiselleni olivat että ”kokeilu” ei auttanut eikä tuotto kasvanut. Jälleen oli siis vain kyse niistä rahaa merkitsevistä numeroista paperilla.

En pitkällä tähtäimellä ole halukas työskentelemään yrityksessä jossa olisin jatkuvasti veitsen terällä jos en tuota firmalle tarpeeksi rahaa. He olisivat saaneet minusta hyvän kehityskelpoisen ja motivoituneen työntekijän sekä asiakkaan, mutta loppupeleissä omalla toiminnallaan eivät saaneet kumpaakaan. En ole pitkään aikaan edes tarvinnut asiakkaana mitään ”täyden ’palvelun’ liikettä”, kun huollan tietokoneeni itse ja tilaan osat netistä.

Kuva: Dunechaser

Nykyinen paikkani on kuitenkin työntekoa työvoimapoliittisen koulutuksen kautta. En siis ole työharjoittelussa. Mikä näiden ero sitten on? Saan ensinnäkin Kelalta enemmän rahaa kuin tavallisesta työharjottelusta. Korotetun päivärahan lisäksi saan elinkeinokustannukset ja lapsikorotukset, mikä tekee noin tonnin kuukaudessa. Koulutukseen kuuluu kalliita Tieturin ym. kursseja, ja minulle korvataan työntekoon vaadittavat resurssit.

Firma on vielä pieni, mutta kunnianhimoinen. Eli jo lähtökohtaisesti on eri tilanne kuin edellisessä paikassa, joka alkaa olla jo jättimäinen tietotekniikkaketju.

Itse kaikki on hyvin siihen asti kun pidän työstä. Tähän mennessä olen oikeasti tykännyt työpaikasta, työilmapiiristä, ja työtehtävistä. Minut on otettu hyvin huomioon, olen saanut mukavasti kehuja niin työnantajalta kuin asiakkailtakin. Vaikka tästä ei jostain kumman syystä vakituista paikkaa irtoaisikaan, olen taas kokemusta rikkaampi ja valmiina kohti uusia haasteita.

Tässä vielä nimimerkin ”Mukana” kommentti johon voin yhtyä täysin:

Itse olen ohjelmassa mukana, ja alkuhaastattelukierroksilla faktana kertoivat, että ohjelman työllistymiseprosentti on yli 90. Saranen hoitaa hommaa sen verran asiantuntevasti, että kyllä tarkkaan harkitsevat, mitä työnhakijaa ehdotella mihinkin firmaan, niin että molempien intressit täyttyvät. […]

Henkilkohtaisesti mulla ei ole aiempaa työkokemusta lainkaan, joten tässä tapauksessa ei ainakaan voi puhua ilmaistyöstä: kyllä työnantaja tuhlaa ihan reippaasti resurssejaan mun perehdyttämiseeni. Työsarkakin, johon olis tarkoitus päästä sisään, on valmiiksi olemassa (nyt vailla tekijää), joten kyllä mielestäni voi päätellä, että tässä yhdessä tähdätään siihen, että kunhan mut saadaan koulutettua, niin paikka on luvassa. Muutenkin ohjelma on kouluttavanluonteinen, työantajalla on nimenomaan velvollisuus opastaa ja neuvoa, joten eivät ne ilmaistyöntekijöitä ole kalastelemassa vaan tulevia niitä ”tulevia osaajia”.

Saranen saattaa olla välistä vetäjä, mutta ehkä se on ihan oikeutettuakin: niiden työtähän on tämä ”parittaminen” ja tuskin ohjelma pyörisi, jos sekä työnhakija että -antaja eivät siitä hyötyisi. Tekee vielä mieli korostaa, ettei Sarasesta ole mitään pahaa sanottavaa, mielestäni ovat hoitaneet kaiken tosi hienosti.

Rekrytointifirman ryhmähaastattelussa mukana oli vähän päälle kymmenen ihmistä. Minua yllätti ja jännitti se että itse olin porukan selvästi nuorin ja kokemattomin yksilö. Koulutukseltani olen edelleen ylioppilas, ja työkokemustakin on takana todella vähän. Olin ihan äimän käkenä ja suorastaan ihmettelin että mitä teen sen asiantuntijaporukan joukossa. Esittelykierroksella kuuntelin toinen toistaan mitä pidempiä esittelyitä, kuka oli entinen ison firman pomo, kuka juuri valmistumassa tietotekniikan insinööriksi…

Kuva: wecand

Toinen juttu oli se että niin haastattelut kuin työpaikatkin olivat Helsingissä, mutta jollain ilveellä he saivat minulle järjestettyä töitä Jyväskylään. Kyse ei ole etätyöstä, vaikka minulla työkannettava onkin. Minulla on oma toimisto, 23″ näyttö ja kaikki muutkin tarvittavat välineet työskentelyyn. Työympäristö on siis optimaalisinta. Työmatka kotoani toimistolle on noin 6 kilometriä ja kestää 20-30 minuuttia.

Hakijoita Sarasen IctPro-koulutusohjelmaan oli about 270, valittuja 20. Tuntuu vieläkin uskomattomalta että minä kuuluin siihen 20:een, vaikka laitoin hakemuksenkin puolitosissani ilman minkäänlaisia odotuksia että pääsisin. Harrastuneisuuteni, motivoituneisuuteni, osaamiseni, innostukseni, nuori ikäni, ja portfolioni kuitenkin olivat ilmeisesti niitä ratkaisevia tekijöitä – vaikka vieläkin ihmettelen. Aina tähän asti on työpaikoissa suosittu korkeakoulutettuja yksilöitä, vaikka mitään näyttöä osaamisesta ei olisikaan. Minusta on hienoa miten Saranen löysi minulle työpaikan joka vastaa juuri osaamisalueeni vahvuuksia: web-koodausta. Teen myös toki graafikon hommia, mutta pääasiallisesti työni on html-, css- ja javascript-koodausta ja taittoa. Lisäksi hommiini kuuluu tietenkin asiakaspalvelua ja -tukea.

Hämmennystä herättää niin kirjavat mielipiteet mitä IctPro-koulutusohjelmista on ilmoille päässyt. Esimerkiksi moni on jäänyt rekrytointifirman ryhmähaastattelun jälkeen odottamaan, ja odottamaan. Itse kävin haastattelussa perjantaina ja sain kutsun työpaikan haastatteluun heti seuraavana maanantaina.

Jyväskylän työvoimatoimisto ei tiennyt firmasta mitään, mutta sekin kertoo vain siitä että se on aktiivisempi pääkaupunkiseudulla. En saanut elokuussa mitään tukia enkä matkakorvauksia, koska tieto ei kulkenut Espoon ja Jyväskylän työkkäreiden ja työkkärin ja kelan välillä tarpeeksi hyvin. Koulutusohjelma on työkkärin järjestelmässä vain muodollisuuden ja tukiasioiden vuoksi.

Eräs kommentoi:

Työkkärissä paikasta jutelleena, virkailija ilmaisi oman mielipiteensä että kannattaa tarkkaan miettiä lähteekö mukaan vai ei. Hän on kuullut paljon huonoa kyseisestä ohjelmasta. Loppujen lopuksi kun itsekin miettii niin mitä järkeä on 6-9kk olla huonolla korvauksella tekemässä samaa työtä mistä muut saavat palkkaa.

Minusta tämä on vähän huono asenne. Itse pyrin ottamaan tämän mahdollisuutena kehittää itseäni ja saamaan sen työpaikan. Se järki siinä on että saa jalkaa oven väliin ja uusia mahdollisuuksia. Oma asenne ratkaisee yllättävän paljon koulutuksissa ja harjoitteluissa. Jos on lähtenyt liikenteeseen valmiiksi asenteella ”ei niitä töitä irtoa”, niin ei varmasti saa töitä jos on jo etukäteen niin päättänyt.

Toisaalta ihmetyttää myös se että monet ns. koulutetut hakijat eivät ole tulleet valituksi edes rekrytointifirman haastatteluun. Valitseeko Saranen sitten vain niitä ketkä kaikista suurimmalla todennäköisyydellä suostuvat suorittamaan 8 kuukauden mittaisen koulutuksen, tai ovat olleet tyhjän päällä pisimpään, vai millaiset valintakriteerit heillä on?

Tietenkin aina on se pieni pelko puntissa että töitä tästä ei irtoakaan. Mutta palkkaneuvotteluja ja jatkon suunnitelmia on käyty, lupauksia tehty, ja työt sujuvat todella hyvin, niin mitäpä tässä mitään murehtimaan? Lisäksi tosiaan kun firma on pienehkö, he myös tarvitsevat minua työntekijänä.

Otan kaiken vastaan, teen työtä josta tykkään positiivisella mielellä, yritän parhaani, joten mikä voisi mennä pieleen? Onko sinulla kokemuksia vastaavasta työllistävästä koulutusohjelmasta? Jos kyllä, palan halusta kuulla siihen liittyviä kertomuksia.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää