Tyhjä taulu

On aina yhtä mielenkiintoista, että parhaat ajatukset ja ideat syntyvät juuri silloin kun on kävelyllä, linja-autossa tai jossain muualla, poissa koneen ääreltä. Minun on helpompi ajatella luovasti silloin kun olen aivan yksin, vaikka liika yksinolo saakin masentumaan. Silti tuntuu, että moni huippuajatus ja -asia tapahtuu juuri yksin ollessa.

Perjantaina töistä tullessani rentouduin saunan jälkeen hyvän oluen äärellä ja istuin sohvalla vaimoni kanssa rupatellen reilut kolme tuntia, eikä loppua meinannut näkyä edes päivän vaihtuessa. Jutuista olisi saanut montakin kirjaa aikaiseksi. Tai sen kuuluisan bloggauksen.

Päiväni pakkautuvat niin täyteen dataa, että alas istuessa on tyhjä taulu. Ei ole mukamas mitään asiaa. Mutta sitten mietin, miksi asiaa pitäisi aina ollakaan, kun saan kirjoitettua tyhjästäkin. Toisaalta, olen silti ihan tyytyväinen, että en kirjoita jokaista mielen nyrjähdystä blogiini, kuten teini-ikäisenä.

Kirjoitin eilen ensimmäisen kirjoitukseni Mediumiin, jossa tiivistin bloggaamishistoriani yhteen kirjoitukseen. On tullut blogattua, mutta viime vuosina olen ajatellut enemmänkin kirjoituksen pointtia ennen kirjoittamista ja siksi ajatuksen virta on jäänyt vähemmälle.

Todennäköisesti jatkan samaa tavoitteetonta bloggausta, mutta tällä kertaa kokeilen englanniksi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että fiilispohjalta kannattaa blogata, ei ”tavoitteellisesti”. Rollemaassa julkaisin tänäänkin kaksi kirjoitusta. Koska oli sellainen fiilis.