Maanantaimetallia 108-109 – Samanlaista, mutta niin erilaista

Tänä maanantaina on vuorossa kaksi uutta biisiä, koska missasin viime viikon. Tällä kertaa sentään petrasin, eikä mennyt montaa kuukautta, kuten viime kerralla. Tällä kertaa tarjolla on kaksi sanoituksiltaan vastaavaa, perinteistä pimeyttä, pahuutta ja paholaista käsittelevää bändiä, mutta kuitenkin musiikillisesti täysin toisistaan poikkeavia. Sattuvatpa molemmat tulemaan vielä sieltä toisesta metallin luvatusta maasta, länsinaapuristamme Ruotsista. Jos perinteinen Black Sabbath mainingeissa ramoava rokki tai ”heavy metal” ja sitä vastoin nopeatempoinen ruotsalainen black metal kiinnostaa, jatka ihmeessä lukemista.

Kirjoitin ensimmäisen kerran ruotsalaisesta Ghostista reilu vuosi sitten, jolloin tästä okkultista rokkia soittavasta bändistä innostuin. Bändi manailee hieman metallin ja rokin rajamailla. Se on sanoituksiltaan ja tunnelmaltaan jotenkin liian raskasta ollakseen rokkia, mutta kuitenkin musiikillisesti liian kevyttä ollakseen metallia. Kuitenkin (muuten nykyään aika turhankin trendikkääksi muodostunut) genre ”occult rock” pukee jotenkin oudon toimivasti bändiä.

Bändi on nykyään Ghost (B.C.), koska Ghost-nimisiä hevibändejä löytyy maailmasta ainakin viisi, ellei enemmän. Tämä ruotsalainen lienee kuitenkin tunnetuin, tai ainakin suurin osa hevareista tietää mitä Ghostia tarkoitetaan. Bändi julkaisee huomenna uuden levyn Infestissumam, jolta ainakin mainio kappale nimeltään Per Aspera Ad Inferi löytyy kuunneltavana netistä. Kuuntele alta.

Vuosituhannenvaihteessa aloittanut Ondskapt (suom. ”Pahuudesta syntynyt”) soittaa mellevää bläkkistä. Bändin keskimmäinen albumi löytyy Spotifystakin ja etenkin levyn aloitusraita Djävulens Ande on ollut viime aikoinakin mieleeni.

Sellaista tänään. Hyvää alkavaa viikkoa nummero 15!