Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 17 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.
Kesä. Lämpöä, rauhaa, aurinkoa… lehdet humisevat tuulessa ja kasvoille pöllähtää kuumaa ilmaa. Hiukset hulmuavat. Mieli lepää.
Kesäaamu. Kirmaan innoissani lehtimetsässä. Pelkkää hymyä. Metsässä ei ole muita kuin minä, puut ja näkymättömät rölliystäväni. Tuuli koettelee puita ja heiluttaa niiden lehtiä iloisesti. Aurinko on nousemassa ja paistaa vaahteranlehtien läpi. Hymyilen vaahteralle takaisin. Ihanaa huomenta Herra Vaahtera!
Sori häiriö, tämä on härski oman firmani mainos, teksti jatkuu alapuolella...
Digitoimisto Dude Oy -mainos:
Tarvitsetko laadukkaat ja helposti päivitettävät verkkosivut?
Nämäkin sivut joita juuri nyt katselet ovat käsintehtyä, kotimaista laatua. Toteuttamamme WordPress-verkkosivut latautuvat supernopeasti ja ovat naurettavan hyvännäköisiä. Emme käytä valmispalikoita, vaan suunnittelemme ja koodaamme kaikki käsin itse. Yrityksemme on ollut toiminnassa vuodesta 2013 ja kasvu on ollut tasaista. Meihin luottaa jo sadat asiakkaat. Tutustu lisää ja ota yhteyttä!
Makaan maassa ja katson taivasta. Pilvet liikkuvat. Pilvipeite rakoilee ja auringonsäteet valaisevat kasvoni. Kesän tuoksu laittaa minut nukkumaan. Kesä kuiskaa korvaan suloisella tavallaan, ei mitään hätää. Nuku vain.
Herään. Tuntuu kuin olisin nukkunut ikuisuuden, sillä ruoho on niin ihanan pehmeää. Taivaalta tippuu tippa kasvoilleni. Mikä nyt on hätänä? Ei saa itkeä. Mutta vettä ei kuitenkaan rupea satamaan. Ruoho on yhtä pehmeää kuin eilenkin. Ja aurinko lämmittää…