Ajatuksia syyskuun ensimmäisenä perjantaina

Rakastan viikonloppuja. Pitkän (ja ahkeran) kouluviikon jälkeen on niin rentouttavaa olla vapaalla pari päivää. Äiti ja isi lähtevät huomenna Kreikkaan ja minä jään kotiin kahden pikkuveljen ja isosiskon kanssa. Selviytymisrahaa sain noin kolmekymppiä (kuten myös sisarukseni). Äiti kävi kyllä tänään ostoksilla ja osti paljon ruokaa ensi viikkoa varten. Mutta jos ruoka sattuu loppumaan, pitää olla jotain millä ostaa sitä lisää. Tämä viikko meni suurimmaksi osaksi masennellessa, mutta eilen pääsin siitä yli. Et usko kuinka hyvältä tuntuu tunninkin opiskelun jälkeen kun tietää että on tehnyt hommansa ja osaa vastata opettajan tärkeisiin kysymyksiin seuraavana koulupäivänä. Ei ole niin paljon paineita eikä stressiä, eikä syytä masennukseen. Mutta se siitä aiheesta.

Tänään koulussa meni ihan hyvin. Kuuntelin kaikilla muilla tunneilla paitsi Oikarisen pitämällä englannin abikurssilla. Pidin vain hauskaa Villen kanssa. Oikarinen on kultainen. Ehkä paras opettaja koko koulussa.

En ole soittanut kenellekään, en edes lähimmille ystävilleni, koska puhelinlaskuni oli yli 20 euroa. Kohta joudun maksamaan itse omat puhelinlaskuni ja haluan jo nyt yrittää pitää laskun mahdollisimman pienenä. Ihmiset saavat soittaa minulle jos on jotain asiaa.

Olen viimeaikoina lueskellut vanhoja lapsuus- ja nuoruusvuosien päiväkirjojani. Niitä on hauska lukea, koska ei muista yhtään mitä tuolloin on kirjoittanut. Toivoin kaksitoistavuotiaana kylpy-/aamutakkia syntymäpäivälahjaksi, mutta en saanut. Toissapäivänä sain äitiltä isän sinisen kylpytakin. Pidän siitä älyttömästi ja tarvitsen sitä enemmän kuin iskä.

Asensin Post Levels -lisäosan wordpressiin, jolla saan hallinnoitua privaatteja viestejä. Voin näyttää tietyt viestit vain harvoille ja valituille rekisteröidyille käyttäjille. Jatkossa luottokäyttäjät voivat lukea sata kertaa yksityisimpiä blogimerkintöjä ja konkreettisesta päiväkirjasta julkaistuja palasia.

Tällaisia ajatuksia tälläkertaa.