Yöunet pätkissä jostain syystä. Kick-off -päivä Dudella, eli sosialisoitumista ja esiintymistä. Energiat ovat loppu heti iltapäivästä. Nyt ei voi muuta kuin luovuttaa. Pojalla kuumetta kotona. Voi raukkaa.
Epäilen jokaista sanomistani. Ylianalysoin turhia asioita. Pääni yrittää valehdella, ”et tehnyt tänään tarpeeksi”. Ahdistava, keskeneräinen, surullinen fiilis.
Pelkään rebound-migreeniä. Keho on tiltissä. Haluan lakata vaatimasta itseltäni liikaa.
Silo, Dark Matter, Netflix, suklaa. Ei vastaanottoa enää tänään. Sanokaa mitä sanotte, minä otan nyt rennosti…
Tässä kirjoituksessa on 84 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:03) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13456
Fiilis tänään:
Haluaisin joskus kirjoittaa pidempiä juttuja. Haluaisin joskus olla virkeämpi. Haluaisin juosta metsässä. Haluaisin painaa pääni tyynyyn samalla tietäen, että tulevaisuus tuo tullessaan hyviä asioita. Haluaisin elää ilman huolta.
Mutta sen sijaan murehdin, ahdistun, kuormitun.
Olen elänyt 36 kevättä, kesää, talvea. 36. syksy on menossa. Näistä vuosista aika monta ovat olleet kamalia epäonnen, surun, murheen tai kuoleman täyttämiä vuosia. Koen, että olen elänyt elämästäni puolet. Jospa toiselle puoliskolle sallitaan jotain hyvääkin.
Olen optimisti, kaikesta huolimatta. En vain jaksaisi enää odottaa. Ehkä on hyväksyttävä asiain laidat ja lopetettava odottaminen. Jospa en enää odottaisi, vaan tekisin vain parhaani tällä minuutilla? Sitä olen varmaankin yrittänytkin, mutta ajatus lipsuu aina vain liian kauas. Jatkan yrittämistä. Sen kaikissa merkityksissä.
Elämä on kuin Whac-A-Mole. Kun saat yhden kriisin pois päiväjärjestyksestä, syntyy toinen.
