Harvinaisen mukava maanantai. Päivä on yhtä kaaosta, mutta tällä kertaa jotenkin hyvällä tavalla. Ehkä asioiden onnistuminen, onnistumisten esittely ja hyvä edistyminen tuovat näitä onnen tunteita.
App-levottomuus valloillaan tänään. Wunderlist-jatkaja Superlist: Ei jatkoon. Tyylikkäältä näyttävä sovellus paljastuu melko sekavaksi ja epäloogiseksi kuin Evernote konsanaan. Mikään ei tympäännytä enempää kuin ruma tai kankea käyttöliittymä. Routine on edelleen liian Notionin Tokmanni-versio. Ehdin jo melkein jatkaa 50+ tehtävän Todoist-kaaosta, kunnes löydän uudelleen Tweekin. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Someenkin tästä kirjoittelin, hieman semipitkästi.
Tässä kirjoituksessa on 102 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:00) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kipu
Sunnuntaipäivää sävyttää sateinen keli, mutta kahvilassa on mukavaa olla. Kauppareissulla päätä alkaa kihelmöimään ja tiedän, että sieltä se migreeni tekee tuloaan. Kohonneella ilmanpaineella, väärin hengittämisellä ja kolmella espressolla on varmasti osuutta asiaan. Iltapäivään mennessä kipuasteikko yltyy kahdesta kahdeksaan. Menen pimeään huoneeseen ja pökerryn.
Kipeinä hetkinä tulee mieleen kaikki ne kerrat, kun migreeni iski aikoinaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi mieleen tulvii hetket, kun isäni makasi kuolinvuoteellaan. Tältäkö se tuntuu, kun luulee kuolevansa? Kun ei pysty tekemään mitään?
Olen iloinen, että kipu lakkaa. Isäni sanoin: ”On se niin helpottavaa, kun kipu hellittää.”
