Etäpäivä. Ulkona on yli kaksikymmentä pakkasastetta, joten en lähde lenkille. Mastodonin Juhan mielestä on shortsikelit. Hullu ukko.
Työpäivä alkaa kahdeksalta ja loppuu seitsemältä. Tekemistä on paljon. Osa tehtävistä on lykättävä torstaille. Maailma ei tule valmiiksi taaskaan, ei yhden päivän aikana.
Ahdistus on tänään onneksi eilistä pienemmällä liekillä. Jotenkin päivät toistavat itseään, vaikka tekeminen on mukavaa ja monipuolista. Lomaviikolla parin viikon päästä on varmasti jälleen aikansa ja paikkansa.
Huonoa omaatuntoa en ainakaan pode tällä hetkellä mistään.
Minä riitän.
Näillä eväillä huomiseen. Aamulla taas terapia.
Tässä kirjoituksessa on 117 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:50) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Aikakone
Lunta on satanut yöllä. Pääsen hädintuskin eteenpäin rantaraitilla. Aamulenkistä kehkeytyy enemmänkin aamutarpominen. Lukuvuorossa GRIP – The Art of Working Smart, josta on tullut myös suomenkielinen käännös Grip. Miten hallitset viikkoasi, vuottasi, elämääsi. Aihepiiriltään sellainen kirja, jonka olisin voinut kirjoittaa itsekin. Äärimmäisen kiinnostavaa asiaa. Hienosäädän viikkoagendaani kirjan pohjalta, vaikka vasta neljäsosa on luettuna.
Toimistolla tehtävä ratkeaa yksi kerrallaan. Iltapäivällä vastaan tulee kiperä bugi, jonka ratkomiseen pyydän Timin avuksi. Raavimme yhtä aikaa pääkoppaamme yhteensä noin kaksi tuntia. Lopulta ongelma selviää. Kerrankin bugi ei ollut omassa koodissa, vaan liittyi konfliktiin ulkopuolelta tulevan JavaScript-kirjaston kanssa.
Aina kun katson kelloa, se on harpannut kolme tuntia eteenpäin.
Elämää aikakoneessa.
