Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.
Tulin juuri Journalistiikan ja Yhteisöviestinnän yhteisestä valintakokeesta. Menihän se suoraansanottuna päin helevettiä, mutta tulipahan käytyä. Kokeessa oli pääasiallisesti esseitä, jotka piti kirjoittaa lehtiartikkelien sekä ennakkomateriaalikirjojen pohjalta. Paljon poltiikkaa ja populäärimediapaskaa. Jos siellä tuommoista opiskellaankin niin eipä pahemmin kiinnosta. Oli siinä sentään pari toimittajuuteen liittyvää tehtävää, mutta niihinkin piti vastata sen typerän kirjan pohjalta.
Kävelen nyt tässä Seminaarimäen kohdalla. Kaunis paikka – täällä olisi kiva opiskella ihan paikan ja sijainnin vuoksi. Tämän päivän pääsykokeessa oli sentään selkeät vastauisohjeet ja rivitetyt vastauspaperit. Kirjoitin jotain ihme huuhaata parisen sivua, osa tehtävistä jouduin jättämään tyhjäksi. Loppuajan kirjoitin nimeäni jokaiseen paperiin uudestaan ja uudestaan.
Pitäisiköhän sitten vaan mennä sinne kauppikseen datanomipuolelle. Sinne pääsisin yhdellä puhelinsoitolla. Mutta kun siellä on kaikki asiat sellaisia jota osaan ja lukion käyminen tuntuisi sitten entistä turhemmalta. Enkä tiedä saisinko työpaikkaa silläkään tutkinnolla.
Suunnistan seuraavaksi työvoimatoimistoon, sillä siitäkin on aikaa kun siellä viimeksi kävin. Joskohan karenssiaika olisi jo umpeutunut? Ei sillä että sieltä koskaan töitä löytyisi. En tiedä yhtäkään joka olisi saanuit työkkärin kautta töitä. Jooho. Perseestä tämä elämä joskus.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
