Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 18 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 18-vuotias.
- Haluan kirjoittaa.
- En tiedä mitä kirjoittaa.
= Etsin jonkun mielipiteen ja kerron oman mielipiteeni asiasta.
Tämä on valitettavan yleinen ilmiö. Luin hiljattain eräästä lehdestä ruokakauppatätien nimilappujen hyödyttömyydestä. Olin täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Jos joskus sanon tuttavallisesti kiitos ja hyvää päivänjatkoa Eija (nimilapusta lukien), kassatäti kutsuu vartijan paikalle.
Viitaniemen R-Kioskista on vieläkin traumoja. Peruskoulun puolella kävin ostamassa suklaata. Sain vaihtorahat ja laitoin rahat taskuun ennenkuin otin ostokseni tiskiltä. Joku mummeli huomasi kun rahat vilahtivat taskuuni ja luuli että laitoin taskuun rahan sijasta jotain muuta edessä olevasta hyllystä (tiedäthän minkälaisia hyllyjä R-Kioskeissa on kassan edessä). Mummeli tuli vihaisena selittämään ja sanoi myyjällekin että tämä nuorukainen varastelee purukumia kassan hyllyltä. Kiistin kaiken, sillä en ollut ottanut mitään.
Myyjä mäkätti ja pyysi näyttämään taskut. Näytin taskuni sisällön, vaikka oikeasti ei olisi tarvinnut. Kumpikaan ei uskonut, he vain väittivät että jossain se siellä taskunpohjalla on. Olisin vaikka voinut saada korvauksia (minua oli loukattu) jos olisin ollut viisaampi, mutta lähdin suutuspäissäni pois koko kioskista.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
