Puhelinmyyjistä

[…] En tiedä mitä niille lehtimyyjille pitäisi sano kun en halua tilata mitään… En halua olla epäkohtelias tai töykeä kellekään. Kerran olin vaan tuppisuuna kun lehtimyyjä soitti ja se tietysti luuli, että olen kiinnostunut lehden tilaamisesta. Myyjä luetteli varmaan 30 lehteä ja kaikkia tarjouksia. 5 minuutin päästä osasin avata suuni ja sanoin, että mulla ei ole varaa tilata lehteä. Myyjä sanoi vihaisesti, että ’voi kun kiva’ ja paiskasi luurin korvaan. Mulle tuli siitäkin tosi huono omatunto ja muistan sen puhelun vieläkin. Ei tällaisten pienten asioiden pitäisi jäädä kaivamaan mieltä, mutta kun en voi sille mitään.

Itsekin yleensä kilttinä miehenä vain kuuntelen mitä niillä on sanottavana, vaikka minulla ei ole aikomustakaan tilata. Riippuen tietysti mielentilasta. Mutta kertaakaan ei ole lehtimyyjä suuttunut… sitä jo ihmettelisin. Ei minua koskaan kiinnosta tilata lehteä, varsinkaan puhelinsoiton perusteella ja joskus sanonkin suoraan että ”Kiitos, mutta ei kiitos”.

Eniten ärsyttää ne ketkä jankkaavat ja jankkaavat. Kerran minulle soitti TeleFinlandin liittymää kaupitteleva mies. Kerroin omistavani jo kolme liittymää, josta kolmas on juuri irtisanottu, yksi käytössä ja yhdessä kytkyn takia määräaikaa jäljellä. Kehtasi sanoa että ”No, tästä saat neljännen x hintaan kun tilaat nyt!”… joku toinen olisi voinut heittää sen läpällä, mutta tämä oli tosissaan. Sanoin kohteliaasti että kuule nyt en ole neljättä liittymää ottamassa ihan huvin vuoksi. Jatkoi ja jatkoi… päädyin lyömään luurin korvaan (mitä harvoin teen), onneksi ei soittanut takaisin.

Toinen hassu juttu noissa soitoissa on se, että kohdistukset menevät usein päin pyllyä. Kun olin vielä hehkeä teini-ikäinen (15-16-kesäinen), minulle soitettiin erinomaisesta tarjouksesta ”juuri sinun tyttärellesi”. Olisivat soittaneet viitisen vuotta myöhemmin. Tosin enpä olisi nykyäänkään tarjoukseen tarttunut.