Olipa kerran

Päätinpä muistella menneitä, vaikka kaikki muistot lapsuudesta ovatkin kadoksissa. Tai no ei kaikki, mutta suurin osa.

Kymmenen vuotta sitten minä¦

1. Olin 10-vuotias ja olin vain vuosi sitten vaihtanut kaupungin kouluun. Koulun vaihto oli fiksu siirto, sillä vanhassa koulussa minua kiusattiin.
2. Olin kiinnostunut tietokoneista, käytin paljon sähköpostia, kirjoittelin paljon, pääasiassa nolifetin kotona kun olisi pitänyt keskittyä ehkä enemmän ulkona olemiseen. Ei ollut paljon kavereita, eikä harrastuksia, mutta pidin paljon tietokoneen kanssa säätämisestä ja viihdyin yksin. Elelin kahden pikkuveljen kanssa samassa pikkuruisessa huoneessa, jossa oli 2 kerrossänkyä, välillä elämä oli aikamoista piinaa noiden riiviöiden kanssa.
3. Tein ensimmäisiä prototyyppejä kotisivuistani 9-11-vuotiaana. Modeemillamme ja silloisen nicin (nykyisen saunalahden) nettiyhteyden mukana tulleelle sivutilalle sain ne sitten laitettua nettiin vuosi myöhemmin. Kamalat sivut olivat, mutta sain heti alkuun paljon palautetta. Olin pieni poika ja kirjoittelin sinne vähän mitä sattuu, mutta pääasiassa ne käsittelivät sarjakuvia, piirustuksia, tarinoita, runoja ja kristinuskoa. Blogeista ei ollut sillon tietoakaan, sen homman aloitin vasta vuosia myöhemmin.

Viisi vuotta sitten minä¦

1. Olin 15-vuotias murrosikäinen teini. Pidin aina hyppyrikampausta (etutukka nostettu pystyyn geelillä), en tutustunut tyttöihin, eivätkä tytöt tutustuneet minuun, itsetuntoni oli alhaalla pahan aknen takia.
2. Vuosi jolloin masennukseni varsinaisesti alkoi, olin sille niin altis. Itsetuntoni laski edelleen. Yläaste ei ollut kiva paikka.
3. Edelleen pidin tietokoneista ja minua pidettiinkin tyyppinä joka tietää tietokoneista kaiken. Kaikki kaverini kyselivät aina minulta tietokoneista. Atk-opettajani oli ensimmäistä kertaa nainen joka oli juuri saanut työpaikan. Nainen oli niin ylpeä että antoi minulle ysin, vaikka kyseli koko ajan minulta miten mikäkin asia pitää tehdä. Suututti.

Kolme vuotta sitten minä¦

1. Olin lukion toisella ja näytin tältä. Isotretinoiini alkoi vihdoinkin vaikuttaa puolen vuoden käytön jälkeen ja akne alkoi olla historiaa, mikä tarkoitti itsetuntoni kohoamista vähitellen.
2. Aloin saada lukiosta uusia kavereita. Olin ensimmäisen kerran bileissä, maistoin ensimmäisen kerran alkoholipitoista juomaa.
3. Rupesin valmistautumaan pesästä pois lentämistä. Katselin asuntoja ja haaveilin niihin muuttamisesta.

Vuosi sitten minä¦

1. Hankin ensimmäisen lävistykseni. Labret. Muutaman kuukauden pidin rengasta, mutta vaihdoin sitten pian kartiotappiin, josta siirryin lip hoopiin, josta taas kartiotappiin. Välissä pidin vähän aikaa pallotappia. Pari kuukautta olin myös ilman, koska rengas ei sopinut minulle ja haavan piti antaa parantua. Rei-itytin sen sitten uudestaan.
2. Sain siviilipalveluksen suoritettua, vaikkakin sain vapautuksen kun 2/3 oli suoritettu.
3. Tutustuin nykyiseen vaimooni Veeraan ja opettelin viittomakieltä.

Tähän asti tänä vuonna minä

1. Olen kasvanut paljon ihmisenä ja nostanut itsetuntoani huimasti. Vastoinkäymiset ja ongelmat ovat tehneet minusta vain vahvemman.
2. Olen osoittanut edistystä masennusta vastaan taistelemisessa. Olen myös saanut olla juuri sellainen kuin haluan ja olen jättänyt muiden negatiiviset mielipiteet enemmän huomiotta enkä ole niiden antanut vaikuttaa siihen millainen oikeasti haluan olla.
3. Olen saanut ihanan vaimon jonka kanssa olen ollut naimisissa yli puoli vuotta ja odotan tyttölastani joka syntyy viimeistään maaliskuussa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää