Askeleeni osuu maahan. Tunnen, kuinka kangas painuu kenkää vasten. Hengitän raikasta syysilmaa. Tarkkailen ajatuksiani kuin ulkopuolelta. Meditointi tuottaa tulosta. Syyskuun viimeinen maanantai tuoksuu märiltä lehdiltä. Pidän lehtien väreistä.
Työpaikalla ruutuja, ääniä, kahvia, speksejä, myyntiä. Palavereita 5 tuntia putkeen. Silti aamun rauhallisuus kulkee mukana pitkin päivää. Maanantain kirous ei pääse yllättämään.
Ehkä seesteisyyden voikin ottaa mukaan samalla tavalla kuin avaimet tai puhelimen. Tarkistaa ovella, että se on taskussa, ja lähteä.
Tässä kirjoituksessa on 79 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:41) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13480
Tänään on vähän sellainen pään seinään -hakkaamispäivä. Olen tehnyt paljon, mutta enimmäkseen vanhan optimointia. Tuntuu, että tämä koko viikonloppu on mennyt työjutuissa. Mutta se on ihan omaa syytä. Tavallaan inspaa, tavallaan jälkiviisaana ärsyttää taas ”vapaa-ajan” puute. Toisaalta, tätä minun vapaa-aika taitaa olla. Ei ole huvittanut oikein pelatakaan. Keskityn testaamaan uusia työkaluja vain todetakseni, että ”ei tänään”. Tsekkaa vaikka, ei tästä mitään tule. Kritisoin kyllä hieman tällaista open sourcen larppaamista.
Ehdimme sentään tulipaloilta kahville, joskin ilta-aikaan. Varmaan ensimmäinen kerta, kun sunnuntain aamun tai aamupäivän kahvi jää välistä ja olemme kahvilassa vaimon kanssa vasta viiden jälkeen. Kahvila on tupaten täynnä, siis hyvä että mahtuu istumaan. Jyväskylässä on liian vähän kahviloita. Mukavaa, että silti päästään käymään.
Ehkä ensi viikolla otan chillimmin…
Niin varmaan.
