On aika hurjaa seurata kuulentoa suorassa lähetyksessä samalla kun juoksee juoksulenkkiä juoksumatolla. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Avaruusmatkailun seuraaminen saa hetkeksi unohtamaan kaikki maailman kurjat asiat. Haluan tarkoituksella pistää pääni piiloon kuin strutsi ja keskittyä nyt tieteeseen.
Pääsiäisvapaat ovat palvelleet hyvin. Onneksi sunnuntain ja maanantain sain viettää täysin migreenivapaana. Olen onnellinen myös sunnuntain refaktorointirupeamasta, vaikka kahdeksantuntinen koodausputki kävikin melkein työstä.
On hienoa olla olemassa. Ja töhniksiä on… Olen koukussa. Saisipa näitä aina.
Tässä kirjoituksessa on 81 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:50) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13305
Aika vaan kuluu eteenpäin. Päivät valuvat jonnekin.
Lauantain taistelin migreenin jälkioireita vastaan, melkein meinasi pukkaa rebound-migreeniä, eli toistuvaa kohtausta. Ei ole kovin herkkua kärsiä migreenistä monta päivää putkeen. Tämä kertoo ehdottomasti liian rankasta työviikosta, kuten jo perjantaina epäilin.
Olen ollut koko viikon tehokkaasti uutispimennossa. Kun algoritmisome koittaa ummistaa silmät tarjoamalla lähinnä lässynläätä, pelottavia robotteja tai muuta köntsäkontenttia, algoritmiton some paljastaa todellisen maailman tilan. Onneksi Trumpia ja Muskia vastaan protestoidaan.
Veera kysyy ”oletko kunnossa?”. Ei tunnu siltä, että olisin. On hieman liikaa tekemistä ja kehittämistä, niin vapaa-ajan projekteissa kuin työjutuissakin. Samaistun Janne Katajaan, kun hän kertoo uutuuskirjassaan Loppuunmyyty, kuinka ei osaa olla tekemättä mitään ja Bulgarian väkisin kalenteriin laitettu lomamatkakin menee lähinnä työnteossa. Jos työ on niin kivaa ja on jatkuvasti ideoita, tuntuu tyhjältä ”olla vaan”? Ehkä tekeminen on minunkin kohtaloni.
Siksi onkin ristiriitainen olo, kun kroppa pakottaa lepäämään. Levon tarveen hädin tuskin tunnistaa…
Ristiriitainen olo vähän kaikesta muustakin. Kotiasiat ovat onneksi hyvin. On mukavaa käydä vaimon kanssa treffeillä ulkona kaksi kertaa viikossa. En toisaalta tiedä edes kaipaanko hirveästi muuta. Lapset kasvavat, tietokoneet ja tekniikka ovat edelleen keskiössä, koodi luistaa, yrityskin näyttää toivottavasti pärjäävän.
Ehkä minä toivon jonkin verran lisää energiaa ja töiden ulkopuolista aikaa. Vapaa-ajan projekteille ei ole jäänyt yhtään virtaa. Eilen huomasin, miten mukavaa on pelata Baldur’s Gate 3:sta ilman aikarajoituksia.
Tehtävälista on aika täynnä ensi viikkoa ajatellen. Pohdin esimerkiksi tämän lokikirjan kehitystä, mutta moni toiminnallisuus kytkeytyy töissäkin käytettyihin työkaluihin. Helposti näiden myötä ajautuu oikeisiin työhommiin. Mutta kuten moneen kertaan todettua, nämä sekoittuvat helposti keskenään. Ei sillä oikeastaan ole itselleni mitään väliä tekeekö ”töitä” vai koodaako ”muuten vaan” – samaan sapluunaan menevät. Mutta kun se kuormittavuus. Siksi helpointa onkin vain olla koodaamatta liikaa ”työajan ulkopuolella” (mitä se yrittäjänä todella on?). Silloin ei tule astuttua kaninkoloon tahallaan.
No, nyt en sitten tiedä mitä tekisin. Sepä se haaste tässä onkin.
Nautitaan sunnuntaista ja auringonpaisteesta, vaikka sitten musiikkia kuunnellen.
