Tein miniappin, jolla on helpompi päivittää tätä lokikirjaa. Allekirjoitan monet Gene Kimin väitteet, joita hän kertoo kirjassaan Vibe Coding (2026). Kaikki on hauskempaa ja helpompaa ja ne asiat, joiden kanssa on tullut tapeltua vuosia, eivät ole enää ongelma.
WordPress on mahtava CMS, mutta mobiilihallinta ontuu. Onneksi voin itse koodata tai koodauttaa työkaluni, vaikka puhelimella. Nykyaika on ihanaa.
Lauantai hellii muutenkin. Äitin kanssa höpöttelyä ja elokuvailta. Elämä tuntuu hyvältä. Tasaviikkoinen migreeni on loistanut poissaolollaan toistaiseksi. Koputan puuta.
Tässä kirjoituksessa on 85 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (01:48) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13296
Koska missasin pikkujoulut, viime tyhystä on vierähtänyt pitkä aika. Mukava jutella kaikkien kanssa vähän pidempään töiden ulkopuolella. Tai no, tuntuu taas siltä, että en ehdi jutella kaikkien kanssa riittävästi. Jotenkin juttua tulee niin paljon, että sitä riittää vieläkin enemmän. Mutta sitten iskee väsymys.
Miten tällaisestakin asiasta voi syntyä riittämättömyyden tunne?
Kofeiinia on edelleen puolen yön aikaan liikaa verenkierrossa, 139mg tarkalleen ottaen, kun 100mg on nukkumaanmenon raja. Jalat ovat vetelänä sosiaalisuuden ja kofeiinin synnyttämästä jälkiahdistuksesta ja päässä vilisee ajatukset siitä, mitä tuli puhuttua. Miksi ylianalysoin ja poden morkkista, vaikka en edes käytä alkoholia? Ja vaikka en ole sanonut mitään typerää?
Perjantai päättyy hyvin, keskivertoa parempi fiilis. Minun pitäisi olla tyytyväinen ja helpottunut, mutta olo on rauhaton ja keskeneräinen. Viime aikoina on tapahtunut aivan liikaa ja on vaikea päästä vastoinkäymisten ja huolien yli. Hetken ehdin unohtaa murheeni muiden kanssa keskustellessa, mutta yksin ollessa kaikki tulee kerralla takaisin.
On edelleen äärimmäisen vaikeaa sietää keskeneräisyyttä. Vielä hankalampaa on saavuttaa onnistumisen tai onnellisuuden tunne. Eilen ehdin jo hetken nauttia ajoissa kotiin pääsemisestä ja rennosta vapaa-ajasta, mutta sitten tuli lisää huonoja uutisia.
Haluan takaisin ajan, jossa ei ollut isoja ongelmia. Haasteita toisaalta on jossain määrin ollut aina, mutta ei tässä mittakaavassa. Onneksi tänä vuonna ei sentään ole kukaan hengenvaarassa. Olen kuitenkin väsynyt jatkuvaan taisteluun.
Päivä kerrallaan, kun ei muu auta.
Paremmat ajat vielä kenties koittavat.
