”Ihan hirveä! Ihan paska! Näkisitpä saman mitä verkkokalvoni heijastavat”, sanoo shamaani, kun näkee selkäni. Makaan vatsallani hierontapöydällä. Olen tuntenut shamaanin 15 vuotta ja arvostan suoruutta. Naurattaa. Viime hieronta-manipulaatiokäsittelystä on liian pitkä aika. Kesän jälkeen en ole muistanut varata uutta aikaa. Tekee hieman kipeää, mutta hyvällä tavalla.
Työpäivän aikana en oikein osaa keskittyä. Päivän tahti on jotenkin tavallista rauhallisempi. En jostain syystä osaa ottaa rennosti. Pitäisi joskus antaa itselleen myös helpompia päiviä.
Fiilis on kautta linjan hyvä. Nämä ovat niitä päiviä, joina en oikeastaan kadu mitään. Joa tällainen olisi elämäni viimeinen päivä, se ei harmittaisi. Ei, vaikka kaikki jäisi kesken. Memento mori.
Tässä kirjoituksessa on 125 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediverse -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:09) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Yksi asia
Luen kirjaa nimeltään One Thing. Tässä produktiivisuuskirjassa peräänkuulutetaan yhden asian tekemisen voimaa. Yritän priorisoida päivän tehtävät parhaani mukaan, mutta tuntuu että kaikki on yhtä tärkeää. Tämä on varmaankin elämänmittainen haaste.
Kaikista hankalinta on lopettaa ajoissa. Tänään työn tekemiseni keskeyttää siivooja, mutta kello onkin jo seitsemän. Tuntuu, että kaikki jää kesken, vaikka tehtyjä tehtäviä on päivän päätteeksi lähes 50. Mikä minua vaivaa?
Illan päätteeksi yli kuuden kilometrin lenkki. Ikään kuin ei olisi riittävästi rehkitty.
Päivät ovat hektisiä. Mutta tänään ei tunnu ihan niin hullulta. Saan varattua aikaa jopa meditaatioon. Jokapäiväinen juokseminen, jokapäiväinen meditointi ja jokapäiväinen lukeminen toimii. Ei puuduta, vielä.
