En koskaan totu heräämään ennen yhdeksää. Jotkut sanovat, että vanhemmiten unirytmi voi muuttua. Mutta muutaman uniaiheisen tietokirjan lukeneena vaikuttaa siltä, että varsinainen kronotyyppi ei muutu koskaan. Isäni kertoi eläkkeellä ollessaan nauttivansa aikaisista aamuista, mutta oliko hän pohjimmiltaan aamuvirkku sitten kuitenkin, se jäi epäselväksi.
Kun herää kesken syvän unen, aamuväsymys ei poistu koko päivänä. Tai niin minulle ainakin kävi tänään. Noin kaksitoista tuntia hereillä ja kello 18:24 olen aivan valmis nukkumaan. Väsymyksen tasoon nähden yllättävän monta ajatusta edelleen päässä. Vielä hetken jos sinnittelisi, sitten tyytyväisenä pehkuihin…
Tässä kirjoituksessa on 106 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:26) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Sunnuntai
Melko aktiivinen viikonloppu kaikenkaikkiaan. Herään aamulenkille yhdeksättätoista päivää putkeen. Sitten perinteinen sunnuntaikahvi vaimon kanssa. Lapset haluavat mennä luistelemaan, joten menemme koko perheellä jäälle. Minulla ei ole luistimia, mutta tepastelemme ja katselemme lasten menoa Veeran kanssa. Reilun tunnin kuluttua aurinko laskee, tulee kylmä ja on lähdettävä sisätiloihin. Vaikka on lämpöasteita, tuuli käy luihin ja ytimiin.
Tänään ahdistaa yllättävän vähän. Kaikki tuntuu olevan kohdillaan. Mikään ei koskaan voi olla täydellistä, eikä tarvitsekaan, mutta tällainen 80-90% on hyvä.
Olen viime aikoina kokeillut suihkumeditaatiota. Se on yllättävän vaikeaa, koska suihkussa ajatukset lentävät. Pystyn keskittymään veden valumiseen ehkä minuutin, sitten katoan ajatuksiini. Hämmentävää.
Someen palattuani olen käyttänyt 99%:sti Mastodonia. Ei oikein muut somet enää maistu.
