Aamuyöllä poden jälleen eksistentiaalikriisiä ja selaan r/Existentialism subredditiä. Vaikka kuinka harjoittelen kuoleman hyväksymistä Memento mori -ajattelun kautta, silti on vaikeaa ajatella olemattomuutta. Vaikka tiedän, että tämä elämä on vain ohikiitävä hetki, haluaisin nauttia siitä mahdollisimman pitkään. Minun on vaikeaa ajatella, että joskus koittaa aika, kun minua ei ole. Tämä ajatus on toisaalta aika egosentrinen, mutta datakeskeisenä ihmisenä haluan tietää ja tiedostaa. Tietoisuuden menettäminen ahdistaa, vaikka tiedän, että en tietäisi tiedottomuudestani.
Ainoa tapa opetella elämään täysipainosta elämää on hyväksyä, että kuolee. Sairausdiagnoosin, vanhuuden tai rajallisuuden ei pitäisi tulla yllätyksenä. Joskus ennen kuolema oli läsnä koko ajan, nyt se tulee lähinnä uutisista, läheisten syövästä tai yksittäisistä tapauksista lähemmäs omaa elämää. Jostain syystä silti pidämme itseämme kuolemattomia.
Saattohoidossa olevien somepäivityksiin tulee kommentteja ja tsemppailuja, ikään kuin ”ei koske minua”. Jos syöpäsairas saa elinaikaa joitakin vuosia, mistä tiedämme, että elämme edes yhtä pitkään? Emme mistään. Kuolema on takuuvarma juttu ja se pitäisi vaan sulatella. Ihmisen aivot jotenkin estävät tämän. Ikään kuin aikaa olisi loputtomiin. Vaan ei ole.
Paljon on vielä opeteltavaa siinä miten elää tässä hetkessä ja miten käsitellä omaa kuolevaisuutta. Kuolema ei saisi tulla koskaan yllätyksenä, se kohtaa meitä kaikkia. Ajatuksenani oli kirjoittaa kirja kuolemasta ja memento mori -ajattelusta, mutta aihe on jotenkin melko raskas ja synkkä. Siitä pitää kuitenkin puhua. Ehkä joskus kirjoitan aiheesta pidemmästi. Sitä odotellessa saatan koodata sovelluksen, joka ilmoittaa säännöllisesti elinajanodotteen mukaisen ajan. Kuolinkalenterihan minulla jo on.
No, se siitä. Palaamme aiheeseen myöhemmin.
Sunnuntain epistolassa:
- Kahviladeitti vaimon kanssa
- 10 kilometrin juoksulenkki
- Mastodon-päivitykset
- Mastodon Bird UI -päivitykset
- Bottipäivitykset
- Palvelinpäivitykset
Eilen en pelaillutkaan, joten nyt lopetan kirjoittamisen tähän ja vaihdan pelikoneelle. 🎮
Tässä kirjoituksessa on 317 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediverse -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Toinen päivä sometaukoa
Harmillista, että juuri kun innostun Amiesta, he päättävät lähteä pivottaamaan sovelluksensa ihan eri suuntaan. Ei minua kiinnosta AI-chatbotti tai muistiinpanot. Haluan tehtävät ja kalenterin, johon voin time blockata tehtäväni.
Olen kyllästynyt ns. ”walled garden” -sovelluksiin, jotka päättävät puolestani. Siksi olenkin päättänyt siirtyä kokonaan Obsidianiin tehtävieni suhteen. Day Plannerillä saan Obsidianiin ihan samanlaisen kalenterinäkymän kuin Amiessa, Sunsamassa, Todoistissa jne. ja CSS:llä varsinkin voin tyylitellä tehtävistä ja kalenterista juuri sellaisen kuin haluan. Jälleen kerran havaittu: Työkalujen itse koodaaminen on paras vaihtoehto, kun ei löydy mieluista.
Migreeniä meinasi tänään puskea. Maxalt auttaa.
Somesta erossa pysyminen jatkuu. Huomenna lasten kanssa järven jäälle luistelemaan.
