Tuulinen, jäätävän kylmä syyspäivä. Kävelykatu on tyhjentynyt ihmisistä. Kello on minuuttia vailla kymmenen. Tuuli on kuljettanut keskelle kulkuväylää valtavia kasoja koviksi koppuroiksi kylmettyneitä keltaisia lehtiä. Tänään mikään ei tunnu loogiselta.
Palaan ajatuksissani aamuun. Ensimmäisenä silmäni avattuani nappaan älypuhelimen kouraan, kuinkas muutenkaan. Sehän minut herättää. Tai, jos tarkkoja ollaan herään jo muutamaa tovia aikaisemmin, kun kuurosokean vaimoni tärinällä toimiva herätys jatkaa tärinäänsä.
Puhelimeni ilmoittaa, että Oura-sormuksesta on loppunut virta. Vastahan minä sen latasin ennen nukkumaanmenoa. Luen Redditistä, että muillakin on samoja ongelmia ja takuusta saa uuden tilalle. Laitan tekoälyllä toimivaan takuuchattiin heti viestiä. Ei mene kuin muutama minuutti ja sähköpostiin tulee vahvistus, että sormus lähtee matkaan eikä vanhaa tarvitse palauttaa. Kätevää.
Aamulenkki on hieman laginen ja niin on myös työpäivän kulku. Joku työkavereista on flunssassa uutta kierrosta, samoin kuin toisen lapset. Nyt on sitä aikaa, kun kaikki sairastelevat. Hämmentävää kyllä, olen itse toista vuotta terveenä. Kai se on tämä säännöllinen liikunta. Muuten on elämäntavat ovat aika kaukana terveistä.
Tänään saan paljon aikaan, mutta joitakin tehtäviä en ehdi edes aloittamaan. Se harmittaa, vaikka tehtäviä on valmistuneiden listalla ainakin kolmekymmentä. Lisäksi myöhäinen kotiintuloaika harmittaa. Täytyy muistaa, etteivät kaikki päivät voi olla täydellisiä.
Sormet jäätyvät, joten lopetan päivän lokin kirjoittamisen tähän.
Tässä kirjoituksessa on 251 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:10) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Väsyneet silmät
Herään 9:20. En ole saanut kunnolla unen päästä kiinni ja unet ovat jääneet vähiin. Tänään paluu töihin syyslomalta. Ei meinaa jaksaa, mutta vaikka ei jaksa, on pakko jaksaa.
Päivä alkaa rauhallisesti, mutta jo kymmenen jälkeen toimistolla on täysi hulina. Palavereita pukkaa heti aamusta aina neljään asti. Kolme kuppia vahvaa kahvia pitää käynnissä. Hermot kireällä.
Päivän tärkein hetki koittaa iltapäivällä fronttipalaverissa. Homma rullaa, ja vihdoin saadaan lyötyä lukkoon käytäntöjä. Tämä on pitänyt tehdä tällä tiimikoolla jo pitkään. Edistetyt asiat tuovat hetken tyytyväisyyden tunteen, vaikka hässäkkä jatkuukin. Työt venyvät pitkälle iltaan, ja huomaan kello kahdeksan aikaan olevani taas viimeinen, joka pakertaa pajalla. Naapuritoimiston tyyppi huikkaa moikat ja sammuttaa valot lähtiessään. Olen saanut kuitenkin paljon aikaan, ja fiilis on lopulta hyvä, vaikka ulkona onkin jo pilkkopimeää.
Kotiin päästyäni suuntaan suoraan valmisruoan ja mikron ääreen. Aivot tuntuvat olevan jo ylikuormitustilassa, joten en edes yritä tehdä mitään monimutkaista. Käyn vielä kastelemassa kasvit, mutta silmiä särkee ja olo on uupunut. Illalla en enää jaksa edes ajatella mitään. Onneksi ei tarvitse.
Ehkä ensi yönä nukun paremmin. Ruutuaika tänään 2h 31min, jos työkonetta ei lasketa.
