En sitten saanut puoliakaan eilisen asioista tehtyä. Mutta ei se haittaa. 12 tehtävää kuitenkin valmiina. Suurin osa illasta kului omituisen Linuxin jäätymisongelman selvittämiseen. Luulin kyseessä olleen vanha NVIDIA-ajuriversio, mutta vika kohdistuikin swappinesiin, se oli jostain syystä 180, kun normaali arvo on 10-60. Varmaan jäi joidenkin LLM-experimentoinnin myötä suureksi. Tiettyjen ohjelmien käyttäessä paljon keskusmuistia, levy ei enää pysynyt perässä ja aiheutti täydellisen jäätymisen.
Toinen puoli lauantaista kuluu ensi viikon valmisteluissa. Jostain syystä asiat lipuvat jatkuvasti koodi- ja työjuttujen puolelle, mutta minkäs sille mahtaa. Tänään kuitenkin totean, että on ihan terveellistä tehdä jotakin muutakin.
Ulkona sataa, joten juoksen Zwift-mattolenkin. Apple Watchin sykemittari ei tahdo yhdistää, vaikka käynnistän kaikki laitteet uusiksi. Päätän, että vihdoin ostan sen Polar H10, saanpahan vähän reaaliaiksempaa dataa sydämenlyönneistäni juoksemisen aikana.
Koko viikon yöunet ovat olleet huonot. Syynä todennäköisesti stressi, liikaa kofeiinia (yli 400mg per päivä), liian myöhään kofeiinia ja ruutuja. Tänään päätänkin, että en juo aamukahvin jälkeen enää yhtään kofeiinipitoista ja pyrin rauhoittamaan illan paremmin. Yritän taas.
Otin Endelin uudelleen testiin. Siitä oli aikaisemmin apua rauhoittumisessa. Huomaan, että kun kuuntelee jotain äänimaisemaa, ei tule mieleen ahdistua. Hinta on vain melko suolainen pelkistä äänistä. Toisaalta, lifetime-vaihtoehto houkuttaa. Kappaleet löytyvät myös Spotifysta, kun etsii ”Endel”. Katsotaan pari viikkoa, jos sitten vaikka maksaisi.
Olkoon tämä postaus myös lupauksena itselleni, että jospa en tänään enää ohjelmoisikaan. Pelejä ja sarjoja loppuilta, niin jaksaa taas huomenna painaa.
Tässä kirjoituksessa on 264 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (16:52) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ennätys
Lauantai alkaa ahdistuksella, mutta selviän siitä. Pakotan itseni ulos lounaan jälkeen ja juoksen puolimaratonin ennätysajassa. Pääsen juoksijan euforiseen imuun. Sää on mitä mahtavin, alkulenkki pientä tihkusadetta ja sen jälkeen vain peruskoleaa pilvisyyttä. Vauhti kestää koko lenkin, loppuaika 2 tuntia 12 minuuttia ja 1 sekunti. Uusi ennätys.
Heikki Silvennoisen kirja luettu. Silvennoinen tähdentää hienosti kirjan lopussa, kuinka tärkeää on keskittyä hetkeen. Hän pohtii ajan kulumista, että mitä kaikkea on tullutkaan elämän aikana tehtyä. Jotenkin jopa pelottavaa, että 70-vuotias Silvennoinen sanoo melkein kuin oma isäni ennen kuolemaansa, että aika on kuin ohikiitävä juna tai jotain sinne päin. Isäni kirjoitti paljon ajasta hienoin kielikuvin, mm. ”ajallinen elämä on kuin tuulen henkäys.”. Näin se on.
Henkäys. Sekunti. Olen tässä. Vielä hengissä.
