Minun on pakko toistaa tämän päivän lokissa vuoden takainen teksti:

It’s crazy, it’s party! Kesäpäivän pilleet oli ja meni. Väsy yllätti puoli yhden maissa. Vaatteeni haisevat savulle. Perhe on nukkumassa. Ei taida enää irrota energiaa muihin ajatuksiin ja yksityiskohtiin. Tämä teksti on logitettu kello 1:38, vaikka päivättynä perjantain puolelle.

Loma alkaa nyt.

Muuten on sama, paitsi kello on 2:45. tänä vuonna hyttyset saivat ruokaa vähän pidempään. Yksi puraisi naamaani, toinen kämmenselkääni.

Talviturki heitetty. Savusauna parhautta.

Nyt on pakko nukkua.

Kaoottinen päivä, 10-21 koko ajan tapaamisia, liikaa sosiaalisuutta, kuuma. Tästä syystä nyt jäätävä migreeni.

Hei universumi, älä jooko kaada enää paskaa niskaan? Tämä alkaa olla jo uskomatonta. Stuntti seis nyt.

Tiistai meni niin hujauksessa, että en voi käsittää. On liikaa tekemistä – onneksi hyvää tekemistä. Olen edelleen iloinen siitä, että työni on tehdä asioita, joista nautin. Nörttijuttuja, joista saa vielä rahaakin. Toivottavasti tätä jatkuu niin pitkään kuin hengitän.

Minulla ei ole tästä maanantaista oikein hirveästi sanottavaa. Siispä klassiset ranskalaiset viivat esiin:

• Pitkä työpäivä
• Päänsärky
• Sadekuuroja
• Ahdistusta ja apatiaa

Tämä on sellainen päivä, joka harmittaisi, jos jäisi viimeiseksi. Unohdan hengittää normaalisti. En oikein tiedä edes mikä ahdistaa ja väsyttää. En pääse traumojani karkuun. Tuntuu, ettei tämä epämukavuus oikein lopu koskaan.

Everything is going to be fine. And then it will suck again. Over and over again until you die.