Keskiviikko. Vappupäivä. Sormus antaa unipisteet 84/100, eli ”Good”. Herättyäni lähden banaanin voimin juoksemaan kymmenen kilometriä, siitä sormus palkitsee pistein 90/100, eli ”Optimal”. Aktiivisuustavoite ylittyy, 140%. Juoksulenkillä tien tukkii Harjulla yliopisto-opiskelijat ja Yliopistonkadulla Jeesus-marssi.

Juostessa tulee kuuma. Tuntuu, että huhtikuun ja toukokuun välillä ero on kuin yöllä ja päivällä. Nyt on kesä. Olisi pitänyt jättää huppari kotiin.

Rutiineista ei voi päästää irti, joten lähdemme vaimon kanssa keskiviikkosushille. Onneksi ravintolassa ei ole täysi kaaos päällä, vaikka valkohattuisia näkyykin joka paikassa.

Illalla luvassa hieman työjuttuja ja sitten Mastodon-päivityksen kimppuun.

np. Pylot – Upgrades

Asiat ovatkin paljon paremmin kuin mitä kuvittelin. Jännä, miten ajatukset ovat usein todellisuutta suurempaa.

Vappuaatto tuntuu aina perjantailta. Se on hämmentävää, koska on tiistai. Toimistolla nauru raikaa, on tarjolla kuohuvaa, simaa, munkkia. Porukka pelaa uusinta änäriä pleikalla. Oikein hyvä. Itse painan duunia. Mukavaa, että ihmiset viihtyvät.

Uusi toimistohuone on mainio.

Veera saa päähänsä Bluetoothin päivällä. Manu on innoissaan kävelevästä dinosaurus-vappupallostaan. Lapset ovat hyvällä tuulella.

Asiat tuntuvat luistavan.

Sairaan vilkas maanantai. Energiat sen verran lopussa, että nyt ei irtoa lokia. Pakko elää taas hetki kerrallaan.

Hyvää syntymäpäivää Veera ❤️

Päivän saldo: Paljon onnellisuutta ja mukavaa aivot narikkaan -tekemistä. Olen enimmäkseen pystynyt välttelemään ahdistusta. Overwatch, Shogun-sarja ja viihteellinen tekeminen on pitänyt mielen virkeänä. Rutiineista ei voi poiketa, joten totta kai käymme Veeran kanssa myös kahvilla. Lapset tulevat kotiin iltapäivällä.

Arki saapuu taas. Toivotan kaaoksen tällä kertaa tervetulleeksi. Lyön kaaosta nyrkillä naamaan, kun tavataan. Selätän tämänkin, olen varma siitä.

Pyörin ja hyörin, enkä saa kunnolla unta. Aamun herätys jännittää. Ei pitäisi, koska reissusta tulee mukava. Mutta itse matkustelu on jotain, josta en nauti, oli reissu mikä hyvänsä.

Herään jäätävässä koomassa, enkä meinaa saada itseäni hereille. Sleep Cycle kertoo, että olen ollut unessa 3 tuntia ja 7 minuuttia. Oura väittää unen pituuden olleen noin 4 tuntia. Aivan liian vähän. En aio antaa tämän kuitenkaan pilata reissua. Nyt juhlistetaan Veeran synttäreitä. Keskityn johonkin muuhun nyt kuin itseeni ja ajatuksiini.

Nukun junassa pari tuntia käyttäen Veeran taiteltua takkia tyynynä. Yllättävän hyvin saan unen päästä kiinni, vaikka pari kertaa heräänkin käsivarren tai niskan puutumiseen. Pienet nokoset hieman helpottavat.

Helsingissä suuntaamme ensimmäisenä lähijunaan. Jäämme pois Höpläxissä, eikun Hoplaa… siis Hoplaxissa, eli Huopalahdessa. Tästä reippailemme Munkkivuoreen. Minulle aivan uutta puolta Helsingissä, on mukava kävellä, kun kevätaurinkokin sattuu paistamaan. Maaseutumatkailua ”syrjäseuduilla” olisi mukava harrastaa enemmänkin. Siihen saattaisin jopa olla valmiimpi.

Fazer-kahvilaan, ällömakeaa suklaakakkua ja Geisha-latet. Luksusmeininki, eikä kiirettä minnekään. Seuraavana vuorossa Sushi-San. Sushi on niin hyvää, että annan suoraa palautetta kokille: Heittämällä parasta sushia, jota Suomessa olen maistanut.

Munkkivuoresta Ruoholahteen Verkkokauppa.comiin. Peliaiheista elektroniikkaa tarttuu matkaan molemmille. Kampissa toteamme, että parempi jättää vaateshoppailut väliin ja mennä suosiolla syömään. Eat Poke ei petä taaskaan, aivan jumalaisen hyvää hawaiilaista ruokaa. Ähky iskee.

Keskusta on kaaos. Muistan miksi pääHesuli ahdistaa; Aivan liikaa väkeä.

Yht’äkkiä olemmekin junassa, paluumatkalla kohti Jyväskylää.

PS. Finch korvasi RoutineFlown ja Habitican iltarutiinit, kiitos Susannalle suosituksesta Threadsissa.