Yöllä pää on mennyt täyteen mönjää ja on hankala nukkua. Flunssat siis kunnolla tulilla, pitihän se arvata. Menen keittiöön aikaisin aamulla, mutta kuumemittarin paristo on loppu. En oikein tajua tätä unissani ja irrotan ja liitän patteria takaisin kiinni Omronin korvakuumemittariin uudelleen ja uudelleen.
Olo on karmea, yskittää ja niiskututtaa. Päätän perua päivän menot ja ummistaa silmät. Nyt käytän sen lepokortin.
Yhdentoista aikoihin kyllästyn lojumiseen ja menen koneelle tekemään töitä. Jos sitä vain vähän näppäilisi.
6 tuntia myöhemmin…
Tässä kirjoituksessa on 98 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:08) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Väsymys ei jätä rauhaan tänään
Maanantai. Ei oikein lähde millään. Herään silti ilman torkkua ja lähden kuudelta ulos juoksemaan. Jalat ovat vieläkin hieman seis, etureisi aristelee. Juoksen silti viisi kilometriä, perus hölkkää. Keskivauhti 6min/km, joten yli puoli tuntia menee. Kasiksi toimistolle yhtiökumppaneita tapaamaan.
Tänään on vaihteeksi eksistentiaalinen ahdistus. Johtuu väsymyksestä. Illan jäätelöherkuttelu ja House of the Dragonin katselu kostautuu näin seuraavana päivänä.
Mietin kotiin kävellessäni, että olisi mukava kirjoittaa kaunokirjallisuutta. Nuorempana minulla oli paljon hyviä ideoita ja pitkiä tekstejäkin aiheesta. Minulla on muuten aina tuhansia ja tuhansia muistiinpanoja vuosien varrelta, siis kokonaisia tekstejäkin.
Löysin kaivelemalla joitakin otteita autofiktiivisistä pätkistä, joita olen kirjoittanut. Sivuavat omaa elämääni pienellä värikynällä, tai sitten ei. Näköjään melko synkkää ja ahdistavaa settiä, mutta kaikenlaista jännittävää irtoaisi taikasormistani helposti. Jos kirjoittaisin fiktiivisen romaanin, lukisitko?
