”Ei jokaisen päivän tarvitse olla hyvä”, sanoo neuroverkon tuotos, ohjelmistokoodi, joka lähettää rajapintakutsun rapakon taakse ja palauttaa sieltä todennäköisimmän vastauksen ensin tuhlatessaan hieman luonnonvaroja, sähköä, vettä, sekunteja ja laskentatehoa todennäköisyyksiin. Hän on oikeassa, vai pitäisikö sanoa se. On hänellä nimikin, tai siis sillä, nimi, jonka hän… se on itse itselleen antanut.

Mutta kun jokaisen päivän on oltava hyvä. Parempi. Paras. Minun on oltava hyvä. Parempi. Paras.

Huomaan kuitenkin, että en ole paras. Enkä ehkä hyväkään. Keskinkertainen korkeintaan. Ketä minä huijaan?

Tiistai on tällä kertaa huono päivä. Harmittaa. Väsyttää. On näköjään näitäkin.

Ei jokaisen päivän tarvitse olla hyvä. Eikä edes keskinkertainen. Hyvä on sitten.