Herään seitsemältä. Tänään on taas päivystyspäivä, eli tavallista aikaisemmin ylös. Ahdistaa, koska unet ovat harvinaisen väkivaltaisia. Mistähän moinen johtuu? Hermosto ilmeisesti edelleen kuormituksen alla.

Toimistolla ensimmäisenä, huomaan että tuolistani on poistunut kaasu, eikä se nouse enää ylös. Seuraavana huomaan, että vanhasta Apple Magic Keyboard -näppäimistöstäni on loppunut patterit, eikä uusia ole näköpiirissä. Ei ole perjantai kolmastoista päivä enää. On maanantai.

Neljä kuppia kahvia ja yht’äkkiä kello on sen verran, että päätän lopettaa työt. Ei ole mitään itua yrittää pyristellä ylipitkää päivää tällaisena maanantaina, jolloin on herännyt kukonlaulun aikaan. Aikainen lintu ei nappaa matoa. Aamut eivät ole minulle. Menee jotenkin koko päivä pilalle, kun herää väärään aikaan.

Onneksi pääsee pian nukkumaan.