”Ihan hirveä! Ihan paska! Näkisitpä saman mitä verkkokalvoni heijastavat”, sanoo shamaani, kun näkee selkäni. Makaan vatsallani hierontapöydällä. Olen tuntenut shamaanin 15 vuotta ja arvostan suoruutta. Naurattaa. Viime hieronta-manipulaatiokäsittelystä on liian pitkä aika. Kesän jälkeen en ole muistanut varata uutta aikaa. Tekee hieman kipeää, mutta hyvällä tavalla.

Työpäivän aikana en oikein osaa keskittyä. Päivän tahti on jotenkin tavallista rauhallisempi. En jostain syystä osaa ottaa rennosti. Pitäisi joskus antaa itselleen myös helpompia päiviä.

Fiilis on kautta linjan hyvä. Nämä ovat niitä päiviä, joina en oikeastaan kadu mitään. Joa tällainen olisi elämäni viimeinen päivä, se ei harmittaisi. Ei, vaikka kaikki jäisi kesken. Memento mori.