En koskaan totu heräämään ennen yhdeksää. Jotkut sanovat, että vanhemmiten unirytmi voi muuttua. Mutta muutaman uniaiheisen tietokirjan lukeneena vaikuttaa siltä, että varsinainen kronotyyppi ei muutu koskaan. Isäni kertoi eläkkeellä ollessaan nauttivansa aikaisista aamuista, mutta oliko hän pohjimmiltaan aamuvirkku sitten kuitenkin, se jäi epäselväksi.

Kun herää kesken syvän unen, aamuväsymys ei poistu koko päivänä. Tai niin minulle ainakin kävi tänään. Noin kaksitoista tuntia hereillä ja kello 18:24 olen aivan valmis nukkumaan. Väsymyksen tasoon nähden yllättävän monta ajatusta edelleen päässä. Vielä hetken jos sinnittelisi, sitten tyytyväisenä pehkuihin…