Harmaata loskapäivää piristää illalla saapuvat verkkolaitteet. Uudet Ubiquitin laitteet ovat ilo silmälle. Nyt bitti kulkee taas gigaista linjaa. Eniten saan kiksejä kauniista käppyröistä hallintapaneelissa. Ubiquiti on verkkolaitteiden Apple, suosittelen.

Vanha laite ei myöskään mene hukkaan, sillä Amplifista saa kätevästi tyhmän tukiaseman noin sataneliöisen kotimme toiseen päähän. Näin koko talon kattaa yli 600mbit langaton verkko. Toimii.

Olo ei ole mitenkään kovin levännyt reilun viiden tunnin unien jälkeen. Sunnuntai-iltana ei tule uni ajoissa ja palvelinpäivitysten vuoksi herätys on seitsemältä. Ei jatkoon. Pontevana poikana pääsen kuitenkin ovesta pihalle ajoissa.

Hieman ristiriitaiset fiilikset kaikesta. Maailman meno: perseestä. Sää: perseestä. Talous: kuralla. Kaikin puolin pohjamudissa ryömitään. Mutta ei auta märehtiä. Täysiä eteenpäin.

Olen painanut pitkää päivää koko syksyn. Joululomaa kohden pidän päivät normaalissa. Tämäkin työpäivä pysyy 8-16 haarukassa ja pääsen lähtemään ajoissa.

Vaikka joku muu yrittäjä kuinka hinkuaisi töihin lomallakin, itse aion ottaa nuo 18 päivää palautumisen kannalta. Väsynyt CTO tekee huonoja päätöksiä, menettää luovuutensa ja lopulta tuottaa vähemmän arvoa kuin levännyt. Toki lomalla tulee väistämättä tsekkailtua jotain, mutta toivon, että kaikista tilanteista huolimatta pystyn ottamaan vapaata, vaikka ei olisikaan sanan kaikissa merkityksissä ”varaa” pitää lomaa. Mutta mitä muutakaan voi tehdä, erityisesti kun asiakkaatkin ovat lomalla?

Viimeksi lomailin kesällä, joten on tärkeää nyt pitää taukoa. Tavalla tai toisella. En malta odottaa. Muutama paketti vihreitä kuulia, villasukat jalkaan ja telkkari pyörimään. Jos edes vähän saisi aivoja nollattua. Töihin en aio haikailla.

Juuri nyt on sellainen olo, että olisipa mukavaa jäädä pysyvästi lomalle. Pakkolomalle. Pakkopaitaan. Mutta sitä ei voi kukaan myöntää yrittäjälle ja se vaatii asioiden pahasti pieleen menemistä. En halua jinxata. Tämä on vain tunne, joka menee ohi. Kertoo myös ehkä jotain väsymyksen tasosta.

Töiden jälkeen Zwift-mattolenkki. Katson ulos. Räntää sataa. Maanantai on pian ohi.

Sunnuntain loki meinaa unohtua. Siksi merkintä jää nyt lyhyeksi.

Päivän kohokohtina sunnuntaikahvit omassa keittiössä, koska Veera ei ole vielä tervehtynyt flunssastaan, leffailta ja Overwatch- ja Fortnite-pelit pojan kanssa. Internet pätkii, eli kytkin ei ole kunnossa. Huomenna kaupoille.

Iltaa kohden tyttärelle nousee kuume. Päivä ei ole monessakaan mielessä suunnitellun kaltainen, mutta odottamattomuus kuuluu elämään.

Lauantaipäivän onnistumiset:

1. Rutiinit
2. Pojan kanssa yli 5 kilometrin kävelylenkki – piti olla lepopäivä sisällä, mutta hellyin tajutessani, että poika ei loputtomiin pyydä isäänsä kävelylle.
3. Issueta 172 eteenpäin ja Mastodon-päivitys aiheesta
4. Nextcloudin päivitys uusimpaan versioon

Päivän harmistukset:

1. Migreenikohtaus, joka ei tällä kertaa taltu lääkkeellä
2. Palvelinpäivitysten lykkääntyminen, katso kohta 1.

No, nyt chillisti ja huomenna uusiksi.

Tällä viikolla en ole juurikaan jaksanut valvoa puolen yön jälkeen. Se on kaltaiseni yökukkujan kohdalla erikoista. Ei vain pysy silmät auki.

Jotain tämä kertoo myös stressistä ja yleisestä jaksamisesta. Nukkuminen ei auta väsymykseen.

Odotan vieläkin parempia aikoja, toista vuotta putkeen. Jospa 2026 olisi muutoksen vuosi. Aina saa toivoa.