Perfektionismini ei hellitä. On saatava asioita eteenpäin ja valmiiksi vaikka onkin viikonloppu. Päänsisäinen elämäni on tällä hetkellä aika vilkasta. Yhdestä tehtävästä syntyy viisi uutta ja näistä seuraavat kymmenen uutta. Olen kuin Hercules, joka sivaltaa miekallaan hydralta pään irti vain huomatakseen, että tilalle kasvaa uusia.

Olen motivoitunut ja inspiroitunut. Stressaantunut myös, mutta kuulunee asiaan. Älysovellukseni ovat sanoneet jo viikkotolkulla, että leposyke on koholla ja kehon metriikka ei näytä hyvältä. Mutta haluan tämän kaaoksen keskellä edes yrittää.

Iltalenkki tuntuu hyvältä, vaikka ei olekaan järkevää vetää yhden lenkin aikana kaikki viikon kilometrit. Ajattelin kokeilla aloittaa taas aamuhölkät. Jos vaikka vartin juoksisi joka aamu. Katsotaan tuleeko tästä mitään…