Herään taas 8:58. Jostain syystä joka aamu herään 2 minuuttia ennen yhdeksää. Tavallaan ihan hyväkin, eipähän tule nukuttua koko ajan liian pitkään. Jännästi aivot ajattelee, että arkirytmi pidetään nyt. En muista että näin pitkään olisi ”sisäinen kello” pitänyt putkeen aikaisemmin elämässäni.

Espresso Houseen vaimon kanssa käsi kädessä. Kuppiin Flat whitea. Juttelemme viittomakielestä, rinnakkaisulottuvuuksista, tekniikasta. Minusta on upeaa, että voin päivitellä puolisolleni Linuxin hard linkin absurdiutta, käydä läpi rajapintoja ja muita asioita ja aiheista, joista aika moni muu ei jaksaisi kovin pitkään kuunnella. Vielä upeampaa on, että häntä kiinnostaa tällaiset asiat vieläkin, 18 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tähän päälle vielä tieto siitä, että hän käyttää komentoriviä, IRCiä ja kaikenlaista tekniikkaa itsekin. Olen onnekas. Kiitos Veera, että jaksat pysyä vierelläni.

Koko päivän arvon juoksemaan lähtemistä, mutta jään jumiin komentoriville. Joka päivä tulee jotain koodattua, pienempiä ja isompia juttuja.

Ehkä vedän kuitenkin sen iltalenkin, silläkin uhalla että piristyn myöhäisiltaa myöten. Olen introvertti, nörtti ja iltavirkku. Tämä on minun osani.