Kesäloma on kahden tunnin päästä virallisesti ohi. Jonnekin se aika taas hurahti.

Jotenkin on vain otettava kaikki tämä vastaan kiitollisuudella, sillä viime kesä oli kaikin puolin kammottava. Silloin ei voinut elää päivääkään ilman ahdistusta, pelkoa, paniikkia ja epävarmuutta. Kaiken sen synkkyyden keskellä juoksin kuitenkin maratonin, joka vähän tasapainotti hyvän ja pahan vaakaa.

Tänään on kautta linjan hyvä fiilis. Kahvihetkellä diippejä, lenkillä vieläkin hieman kuuma, mutta ei enää tukalan kuuma.

Syksy tulee. Työt alkaa. Mieli virkistyy. Ei yhtään haittaa, että alkaa arki, vaikka sopivasti jännittää tulevat koitokset.

Tyytyväinen saa olla, että loma meni näinkin kivasti.

Ensi viikko on aikataulutettu. Olen valmis.