Isäni kirjoitti taannoin:

Blogini ”ongelma” on siinä, että sillä ei ole mitään varsinaista kiinnostavaa teemaa, kunhan lätisen yhtä sun toista. Kuten savolainen myyjätärkin sanoi, kysellessämme häneltä nuorena miehenä Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla grillillä, mitä ikkunassa mainostettu ”Sitä sun tätä” mahtanee sisältää. Myyjätär vastasi, että ”yhtä sun toista”.

Mikä blogini siis oikeastaan on ja ketä se palvelee? Käsite ”itselleen kirjoittaminen” alkoi mietityttää myös. Jos kirjoittaisin vain omaksi ilokseni, niin miksi tekisin niin julkisesti? Täytyy minulla olla toive, että joku muukin ajatuksiani jakaisi, ainakin henkilökohtaisissa tilityksissäni.

Varsinkin nykyään kun kirjoitan päivittäin eräänlaisesta ”hetkessä elämisestä” ja ”ajatuksen virtaa”, välillä pohdin miksi. Mutta tarvitseekohan olla mitään syytäkään…

Ikävä isää. Olisi niin paljon kerrottavaa. Mutta turha jossitella. Aika menee eteenpäin.