Maanantai, joka tuntuu maanantailta – yllätys? Tänään on päivä, jolloin ei voi hengähtää hetkeäkään. Rannetietokoneeni huutaa lounaasta aina iltakahdeksaan kohonneita stressitasoja. Useamman tunnin ajan stressikäyrät yli 80%, eikä stressi johdu lukujen katsomisesta. Tämän tiedän varmaksi, koska en ehdi katsomaan kelloa.

Tällaisina päivinä tulee oltua täysin uutispimennossa ja sähköpostien lukeminen jää iltalukemiseksi. En toivo tällaisia päiviä lisää. Mutta oli se kyllä sen arvoista, taas on iso etappi ylitetty. Mennään suon yli, että heilahtaa.

Tuntuu kuin olisin juossut maratonin.