Jälleen pitkä päivä, koko päivä töissä, kirjaimellisesti. Hommat alkaa klo 9 ja loppuu puolen yön jälkeen. Ei tässä ole järjen häivääkään, mutta yrittäjä tekee sen mitä täytyy, että selviää. Näinä päivinä on resilienssi koetuksella ja pohdin syitä sille miksi aikoinaan edes lähdin yrittäjäksi. Parintoista vuoden jälkeen tuntuu, että vauhti vain kiihtyy… Kuinka pitkään pitää raataa, että helpottaa?

”Henki ei taho kulkee mutta minä jatkan nyt matkaa…”