Stressiä, tulipalojen sammuttelua, myyntipalaveria. Arki on aivan liian kaaosta nyt. Joka kevät sama laulu, mutta jokin on tällä kertaa eri tavalla. Tekemisen määrä ei välttämättä ole kasvanut, mutta murehtiminen ja stressaaminen on tapissa. Ja siihen on monta syystäkin, aitoa syytä, ei mitään ylimiettimistä tai turhaa huolta. Se tässä pahinta onkin.

On vaikea olla itselleen armollinen, kun asiat eivät suju. Ei riitä enää päivä kerrallaan, pitää yrittää ottaa sekunti kerrallaan. Mutta mitä jos sekään ei riitä oloa helpottamaan? Koko ajan tuntuu tulevan lunta tupaan.

”Muista levätä.”

Ei kyse ole siitä, että unohtaisi levätä, vaan siitä, että mieli ei anna rauhaa.

”Syö terveellisesti.”

Miten, kun aherruksen jälkeen ei ole yhtä ainoaa aivosolua hereillä pääkopassa? Pizzaa ja valmispaskaa naamariin.

”Muista liikkua.”

Jätän tämän vain tähän.