Määrittelemätön ahdistus on pahin tunne. Mieli yrittää jatkuvasti etsiä jotain todellista syytä oloon, mutta sitä ei löydy. Se on kuin hälytysjärjestelmä, joka on vioittunut siten, että se pärisee koko ajan ilman todellista hätää. Vaikka hälytyksen saa sammuksiin, hetken päästä se hälyttää uudelleen. Ainoana erona aitoon hälytysjärjestelmään on se, että tässä rikkinäisessä laitteessa ei ole pattereita, jotka voi vain kyllästyessään irrottaa. Pärinä vain jatkuu jatkumistaan. Tervetuloa F41.1:stä kärsivän maailmaan.

Kahvilassa juttelu yllättäen hieman helpottaa. Ahdistus ei täysin poistu, mutta ainakin lievenee. Pääni on joskus yksi sekamelska. Keho-mieliyhteys ei vieläkään toimi kunnolla.

Tänään pitää yrittää tehdä jotain mukavaa. Kello on neljä ja pidän mielessä, että en unohda pelata videopelejä. Ne saavat tehokkaasti ajatukset muualle.