Sunnuntai, lepopäivä, mukamas. Nyt viikonloppuna olen nukkunut pitkään ja hyvin. Niska meinaa vääntyä väkisinkin väärään asentoon nukkuessa, mikähän siinäkin on? Mutta uni maittaa.
Kysyn jälleen ennen nukahtamista elämän kiperimpiä kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus. Totean, että ihmiset stressaavat kuolevaisuutta ja vanhenemista, vaikka paras lohtu on tajuta, että olemme vain erittäin monimutkaisia vesipusseja, jotka harhailevat kivipallolla avaruudessa. Pitäisi opetella suhtautumaan virheisiin ja paskoihin päiviin kuin huonoon koodiin, jonka voi aina refaktoroida huomenna. Tai sitten voi vain sulkea terminaalin ja todeta, että tänään ei kiinnosta.
Olen tullut siihen lopputulokseen, että elämästä nauttiminen ei vaadi jatkuvaa ilotulitusta, vaan sitä, että kykenee arvostamaan niitä hetkiä, kun mikään ei satu, eikä kukaan vaadi sinulta mitään ja saat vain katsoa typeriä sarjoja ilman pienintäkään aikomusta olla hyödyllinen yhteiskunnalle.
Paras tapa suhtautua elämään on ottaa se kertakäyttöisenä kokeiluna ilman tulosvastuuta. Koska sitä elämä on, kertakäyttöistä. Et saa eilistä takaisin. Nauttiminen alkaa heti, kun lakkaa vaatimasta itseltään syvää merkitystä jokaiselle hetkelle ja antaa vain itsensä ihmetellä jotain aivan turhanpäiväistä ilman syyllisyyttä. Koska elämä on pohtijansa näköinen, ei kenenkään muun.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.