Shamaanilla käynti, osa kaksi. Tino saa rangan suoraksi. Sumuiset päivät jatkuvat, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Paljon on hyvääkin.
Keskusta on täynnä ihmisiä. Kauppakadun approt. Päätän, että en lähde iltalenkille alkoholinkatkuisen opiskelijalauman mukaan, vaikka Valon Kaupunki houkuttaisi. Muuten illat jo pimenevät, eikä pimeässä oikein houkuta juoksennella. Onneksi on oma matto, pääsee Makuri-saarelle juoksemaan virtuaalisesti.
Aamulenkkejä voisi kokeilla taas. Vaikka aamuja vihaankin, syysaamut usvineen ovat kauniita.
Tässä kirjoituksessa on 74 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:48) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13483
Joskus tuntuu, että päiväni kiertävät samaa kehää. Huonosti nukutut yöunet, stressi ja kiire töissä, paljon teknologioita ja content switchaamista (tehtävästä ja asiasta toiseen siirtymistä). Jos vapaa-aikaa jää, säädän sivuprojektien tai vapaa-ajan teknologioiden parissa tai katson aivottomana Yellowstonea. Aivot eivät saa lepoa hetkeäkään, koska en malta antaa niiden levätä.
Täytyy sanoa, että väsyttää. Tällä hetkellä ajatus jostakin lomasta tai lojumisesta tuntuu mahdottomalta ja epärealistiselta. Mutta pakko varmaan johonkin väliin saada jotain breikkiä. Viikonloput tuntuvat parin päivän sijaan parilta tunnilta tässä umpitunnelissa.
Toivottavasti ensi yönä en enää herää palohälyttimen paristojen loppumiseen. Se on jännä ilmiö, että hälyttimet alkavat kiusaamaan juuri syvän unen aikaan. Aivan kuin ne tietäisivät…
