Kotiin tullessani poikani esittelee koodiaan. Siis ihan oikeaa ohjelmointia. Hän käyttää AI:ta opetteluun. En pistä yhtään pahakseni, sillä ohjelmoinnin aloittaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Vaikka minä aloitin jo alle kymmenvuotiaana, se ei tarkoita että kaikkien pitäisi kiinnostua koodaamisesta. Siksi en ole sitä omille lapsilleni tuputtanut.

Tyttäreni aloitti lukion tänään. Ei meinaa pää ymmärtää, kun vastahan minä saatoin hänet kouluun ensimmäistä kertaa. Niin se aika vain rientää.
Tässä kirjoituksessa on 79 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:54) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13434
Jaahas, on keskiviikko. Aivosumu, umpitunneli. Ensin on aamu, sitten onkin ilta. Kello on puoli kymmenen, istun yhä toimistolla. Yksin. Kolmisenkymmentä tehtävää valmiina.
Päätä jomottaa. Stressikäppyrät tapissa. Joka päivä vähintään 3 palaveria. Voisitko hoitaa nämä puolestani? Miksi venyn? Mitä ihmettä puuhaan?
Älykello huutaa, ota melatoniini, laita pyykit. Nekin vielä. No, jos lähtisin kotiin ensin.
Mitenhän selviän kaikesta? Miksi aina tulee se vaihe, että on liikaa työpöydällä? Milloin katkeaa kamelin selkä? Voinkohan tähän jotenkin vaikuttaa? Liian usein tuntuu, että vaihtoehtoja ei ole.
Kurzgesagt julkaisi uuden videon. Ja se on mahtava.